|
|
Post by wifix on Nov 7, 2015 13:55:47 GMT
javier jóse chavez - seurasi pian nuoremman miehen perässä kohti kattoa, sulkien katolle vievän teräsoven nopeasti kaikkien päästyä katolle ehjin nahoin. Katseensa tummaverikkö siirsi lähes välittömästi vasta vain pieni hetki sitten ryhmään liittyneisiin sisaruksiin, kohoittaen toista kulmakarvaansa hivenen verran, toisen neideistä askeltaessa lähemmäs herraa. Jokaisen sanan hän kyllä kuunteli tarkkaavaisesti, mutta niihin ei keretty antamaan minkäänlaista vastausta, ennen kuin nainen oli jo kadonnut sisarensa luokse, ja siitä paloportaisiin. Silmiään pyöräyttäen espanjalaismies vei kätensä hiuksiinsa, sekoittaen niitä turhautuneena, katseen harhaillessa jokaisessa katolla olijassa. "Helvetti tehkää nyt tuolle jotakin", Chavez murahti ärsyyntyneen, sekä täysin tunteettoman oloisena, tarkoittaen puheillaan selkeästi vain parin metrin päässä itkevää tyttöä. Hän ei voinut sietää itkeviä tyttöjä, eikä mies edes itse tiennyt asialle syytä - ehkä naisten nyyhkiminen, ja itkeminen jokaisesta pienimmästäkin asiasta sai herran hermot kireälle. Jaksamatta kiinnittää sen kummempaa huomiota kauempana itkevään tyttöön, Javier käänsi katseensa vasta hetki sitten tajuihinsa tulleeseen Damoniin, edelleenkin tuo ärsyyntynyt ilme kasvoillaan. "Ja sinä", espanjalaismies mumisi hiljaiseen äänensävyyn, astuen lähemmäs toista. Kaksikon välille ei niinkään minkäänlaista "hajurakoa" jäänyt, vain pari senttiä, mutta siihen ei niinkään huomiota kiinnitetty. "Ryhdistäydy ja käyttäydy kuin mies", tummaverinen murahti tiukkaan äänensävyyn, katsoessaan edellään seisovaa miestä nyt hiljaa silmiin. Häntä suoraan sanottuna ärsytti toisen käyttäytyminen - aivan kuin toista ei kiinnostaisi ryhmä, tai edes oma henkensä hivenen vertaa. - tökeröä Attachments:
|
|
|
|
Post by Jp on Nov 7, 2015 13:58:21 GMT
//Mitäs roolisin.... sori oli viikonlopun ajan menoja?
|
|
|
|
Post by obrien on Nov 7, 2015 14:45:44 GMT
Caitlin Grace Sthern kuuli saman miehen murahduksen, jolle Letya oli ennen lähtöä puhunut jotain. Neiti yritti tukahduttaa itkuansa, siirtäen katseensa maahan. Hänen silmäkulmissa olevat kyyneleet katosivat, kun hän pyyhki ne pois. Pian vanhempi mies oli astellut toisen miehen luokse, mies alkoi huutamaan toiselle. Caitlin ei tuntenut oloaan kovinkaan turvalliseksi sinä hetkenä. Ventovieraassa ryhmässä, kulkijoiden saartamana ja agressiviisuutta ilmassa. Siinä ei kovinkaa turvalliseksi oloaan ei kukaan tuntisi. Grace antoi pari kyyneltä vieriä poskelleen, mutta olihan se hieman vaikeaa olla itkemättä. Hänellä ei ollut enään perhettä. Isä kuoli, äiti tapettiin ja neidin isosisko lähti pois ja hylkäsi Gracen. Sthernin tunnetila muuntautui sekunnissa surusta vihaan. Kuusitoistavuotiaan teki mieli vain mennä huutamaan miehelle (javier), että miltä tuntuu menettää perheenjäsen ja jos on surullinen, niin silloin suretaan. Grace yritti hallita vihaansa sulkemalla käsiään nyrkkiin pari kertaa. Hänen päässään kävi monia aiheita, joista hän voisi vain alkaa huutamaan. Onneksi hän osasi pitää suunsa kiinni, ainakin hetken aikaa. Caitlin sulki silmänsä hetkeksi ja avasi silmät uudelleen. Neiti katsoi edelleen samaa miestä, joka oli toisessa miehessä kiinni. ''Anna hänen olla'', Sthern sanoi ajatelmansa ääneen. Kesti hetki ymmärtää, että mitä neiti suustaan oli päästänyt. Voi hemmetti, mitäköhän vanhempi mies reagoisi. Neiti henkäisi ehkä jopa hieman peloissaan, astuen askeleen taakse päin. Hän tahtoi siskonsa luokse, turvaan. Attachments:
|
|
|
|
Post by petefromtheshop on Nov 7, 2015 16:53:46 GMT
Damon Nick Hassell puri hampaitaan yhteen Javierin tullessa suoraan hänen eteensä. Damonille se oli suora uhkaus. Hänen olisi tehnyt mieli vetäistä puukko kengänvarrestaan ja tehdä jotain typerää – ja niin hän oli lähellä tehdäkin, mutta pysähtyi kuullessaan hetki sitten vielä kyynelehtineen tytön puhuvan. Damon siirsi hämmentyneen mutta ankaran katseensa tyttöön, sitten Javieriin ja taas tyttöön. ’’Älä sekaannu tähän’’, Damon mutisi pahoittelevalla äänensävyllä jossa oli ripaus huolestuneisuutta ja asetti kätensä tytön olkapäälle ohjaten tuon Tanyan luokse. ’’Sinä tiedät mitä tehdä’’, mies sanoi Tanyalle katsoen tuota silmiin sen näköisenä, ettei hyväksyisi vastalauseita. Javier ei näyttänyt olevan halukas auttamaan tyttöä, ja Damon puolestaan ei osannut. Cherisen lähdettyä jäljellä oli enää Tanya, joka oli nyt väistämättä saanut osakseen lapsenvahdin roolin. Hassell katsoi hetken totisena Tanyaa ja tyttöä, ja vilkaisi sitten pahasti Javieria, joka ei hänkään ollut hetkeen tehnyt mitään tilanteen hyväksi. Sitten katse kiinnittyi taas haavoittuneeseen Rigeliin, mikä sai turhautuneen huokauksen karkaamaan miehen suusta. ’’Kaivakaa nyt se helvetin luoti ulos pojan jalasta’’, Damon ärähti kärsimättömänä, vetäisi puukon kengänvarrestaan ja viskasi sen maahan ihmisten keskelle. ’’Siinä’’, hän tuhahti ’’en tarvitse sitä enää’’, hän jatkoi ja käveli kauemmas muista aivan katon reunalle saakka, johon hän jäi vihaisena katselemaan kulkijoiden valtaamaa kaupunkinäkymää. Kaikki oli päin helvettiä, eikä asiaa auttanut se, että Hassell oli unohtanut aseensa jonnekin kadulle lojumaan. Hän olisi tahtonut hakea sen, mutta Javier tuskin päästäisi häntä minnekään. Hassell työnsi kädet taskuunsa, tunsi tupakka-askinsa, muttei viitsinyt ottaa sitä esille. Nyt ei tehnyt mieli polttaa. 
|
|
|
|
Post by pahvi on Nov 7, 2015 18:15:30 GMT
Tyler Jaimee Loker seisoi rautaisilla paloportailla parin metrin korkeudella maanpinnasta. Hän vilkaisi ylös isoveljeensä, jolla oli vaikeuksia päästä ikkunasta ulos. Tyler hymähti, laskeutui pari askelmaa alemmas ja pudottautui kadulle. Sekuntin kuluttua mies tajusi teon olevan äärimmäisen tyhmä. Miehellä oli aseenaan tennismaila ja pian vastassaan kymmeniä kulkijoita, jos ne äkkäisivät heidät. Tyler kuuli veljensä pudottautuvan takanaan maahan. Katu oli hetkellisesti tyhjä kulkijoista, mutta kun mies katsoi kauemmas katua, hän näki kulkijaryhmittäytymän. Ne olivat hurjistuneita, nälissään. Tyler nielaisi tuskistuneena. Ensimmäisen kerran pojilla oli vastassaan satoja kulkijoita ja viimein ajatus iski miehen tajuntaan. Tämä kaikki oli todellista. Enää se ei ollut uutiskuva televisiossa tai hätääntyneet huudot kaukana. Tylerin havahtuessa ajatuksistaan hän tajusi veljensä tuntevan samalla tavoin. "Tervetuloa isoon omenaan veliseni." Tyler tokaisi ja taputti Cobyn olkapäätä. Mies astui pari askelta eteenpäin koettaen muodostaa toimintasuunnitelmaa. Hän havahtui jälleen ajatuksistaan hänen veljensä juostessa miehen ohitse. "Mitä sä oikein..?" Tyler nielaisi lauseensa lopun kun tajusi mitä Coby yritti. Hän juoksi toisen luokse ja katsoi miten Coby riuhtoi kaupan ovea. "Lukossa." Isoveli tokaisi ja siirtyi katua toiseen suuntaan, poispäin kulkijoista ja riuhtoi seuraavaa vastaantullutta ovea. "Täytyyhän jonkun näistä olla auki." Tyler kuuli veljensä tuhahtuneen äänensävyn. Mies nojasi seinämään mietteliäänä. Lasiakaan ei kannata rikkoa, kulkijat kuulisivat kuitenkin. Coby Victor Loker heittäytyi turhautuneena ovea vasten. Hän nielaisi ulospyrkivän turhautuneen huudon. Hän ei kestäisi enää. Tilanne oli niin saatanan toivoton. Miehellä oli niin kova nälkä, että se sokaisi järkevän ajattelun. Hän ei muutenkaan ollut kovin järkevä henkilö. Coby toimi ja ajatteli tunteilla järjen sijaan. Usein tuoden tälle ongelmia. Mies havahtui kauempana näkyvään liikehdintään ja jäätyi täysin tajutessaan, mikä liikkui. "Voi vittuperkele." Coby sanahti saaden veljensä huomion. "Kulkijoita." Coby kuuli veljensä yllättävän rauhallisen äänen. Mies kääntyi veljeään kohti. Hän ei tiennyt mitä tehdä. Lähemmäs tulevia kulkijoita oli useita, pojilla oli aseinaan tennismaila ja puukontapainen. Piilopaikkaa ei ollut lähimailla, eikä eteenpäin voinut juosta, sillä törmäisi tähän kulkijaryhmittäytymään. Coby alkoi silti juosta. Hän juoksi eteenpäin katua, vaikka näki kaukana siintävän kulkijajoukon. Hän vilkuili olkansa yli ja sivuilleen mahdollisia pikkukujia tai paloportaita etsien. Hänen katseensa pysähtyi noin kymmenen metrin päässä seisovaan henkilöön (Letya). Mies pysähtyi kuin seinään. Kulkija? Ei, tuo on selvästi elossa. Hän tuijotti naishenkilöä sanattomana. Mitä vittua tässä nyt sitten tekisi? Aikooko tuo tappaa hänet? Onko se varmasti ihminen? Näkikö sekin kulkijat? Onko naisella ruokaa? //olipa sekava roolaussessio.  |
|
|
|
Post by obrien on Nov 7, 2015 18:34:37 GMT
>> roolaisinko? okei oon puhelimel ja roolauksesta tulee lyhyt
|
|
|
|
Post by petefromtheshop on Nov 7, 2015 18:50:00 GMT
Dean paineli suoraa tietä katolle. Remy Curt Hadden kohotti aluksi kulmiaan vähän arvelevana, mutta nousi palotikkaille myös. Hän ei itse juuri harrastanut katolta toiselle hyppimistä, vaikka se olikin ehkä turvallisempi tapa – jos vain osasi hyppiä. Remylle itse hypyt eivät aiheuttaneet ongelmia, mutta lievä korkean paikan kammo kyllä. Hänellä oli huonoja kokemuksia sellaisesta. Antamatta kammonsa haitata, hän otti muutaman askeleen katon reunaa kohti ja loi katsauksen kulkijoiden piirittämään rakennukseen, jonne he uhkarohkeasti aikoivat suunnata. ’’Siellä on ihmisiä’’, hän ihmetteli ääneen nähdessään liikettä rakennuksen katolla. He olivat niin kaukana, etteivät voineet erottaa yksityiskohtia, mutta katolla selvästi oli useampikin henkilö. Remy siristeli silmiään nähdäkseen tarkemmin. ’’Ja lapsia’’, hän sanoi huomatessaan muutaman lyhyemmän hahmo. ’’Eivät ole vielä huomanneet meitä’’, Remy mutisi ja vilkaisi Deania. Punapää ei ollut varma pitäisikö heidän näyttäytyä nyt vai salavihkaa mennä tuon ihmisryhmän luokse. Eihän sitä tietäisi millä aikeilla nuo ihmiset liikkuivat, saattaisivat vaikka ampua heidät. Toisaalta kokemuksesta hän tiesi, että yleensä ihmiset olivat kaikki aivan yhtä epäluuloisia toisiaan kohtaan. ’’Menemmekö me?’’, Remy kysyi ja katsoi Deania odottavaan tapaan.  //lyhyt yh |
|
|
|
Post by Jp on Nov 7, 2015 18:54:52 GMT
//Voisin roolaa Rigelin kauhunhetket sen haavan kaa ja Siriuksen yritykset ruveta auttaa veljeään.
|
|
|
|
Post by marakatti on Nov 7, 2015 19:12:07 GMT
//hmh.. En tiä mitä nyt teen näillä Petrovilla D: Tarkotettiinko pahvin roolauksessa Cheriseä?
|
|
|
|
Post by pahvi on Nov 7, 2015 19:15:49 GMT
//hmh.. En tiä mitä nyt teen näillä Petrovilla D: Tarkotettiinko pahvin roolauksessa Cheriseä? letyaa meinasin d: mutta voihan tietty muutkin lyöttäytyä joukkoon, kadullahan ne on |
|
|
|
Post by pahvi on Nov 7, 2015 19:20:59 GMT
>> roolaisinko? okei oon puhelimel ja roolauksesta tulee lyhyt roolaa ihmeessä, saanpa mäkin tän alkukankeuden pois 8) |
|
|
|
Post by marakatti on Nov 7, 2015 19:22:48 GMT
//hmh.. En tiä mitä nyt teen näillä Petrovilla D: Tarkotettiinko pahvin roolauksessa Cheriseä? letyaa meinasin d: mutta voihan tietty muutkin lyöttäytyä joukkoon, kadullahan ne on //Aahaa vois lukea nuo roolit paremmin:Dd toinen istuu jossai ikkunassa ja toinen just lähti tuolta vaateliikkeestä jonne kaikki muut nyt suunnistaa. Pöh. Ja kännykkäroolia pitäis vääntää D: |
|
|
|
Post by emilia, torvelo on Nov 7, 2015 19:39:30 GMT
>> roolaisinko? okei oon puhelimel ja roolauksesta tulee lyhyt roolaa ihmeessä, saanpa mäkin tän alkukankeuden pois 8) roolaan nyy ((: |
|
|
|
Post by obrien on Nov 7, 2015 19:59:17 GMT
letya olivie sthern huomasi
tummahiuksisen miehen tulevan lähemmäs, joka sai tämän jähmettymään. Ruskeaverikkö katsoi miestä, joka myös pysähtyi kuin seinään. Hän pysyi jalat maassa, niin kuin hän olisi kiinni liisterissä. Tämän sinisistä silmistä kirkastui pelko. Hän oli törmännyt johonkin toiseen henkilöön, henkilöön jota hän ei tunnistanut. Häntä oikeasti peloitti, peloitti aivan kamalasti. Hän oli yksin, aivan omasta päätöksestä. Kaksikymmentäyksivuotias oli itse lähtenyt ryhmästä ja jättänyt siskonsa tuntemattomien joukkoon. Hän pystyi luottamaan ryhmään, että he pitäisivät Caitlinista huolen. Mutta nyt hän oli itse tilanteessa, tuntemattoman edessä. Letya katsoi miestä vielä hetken, kävellen varovaisesti miestä kohti.
"Hei", neiti henkäisi varovaisesti ja katsoi miestä. Sthernin piti olla varovainen.
"Olen yksin, minulla ei ole ketään tässä, joten minusta ei ole mitään vaaraa", tämä sanoi ja hymyili. Varalta hän piteli kirvestä turvanaan oikeassa kädessään.
>> jouduin roolimaan kamalan lyhyen, 2% akkua
|
|
|
|
Post by Jp on Nov 7, 2015 20:22:15 GMT
Sirius oli valitettavasti joutunut pakenemaan muun ryhmän mukana vaateliikkeen katolle jättiläiskokoista hirviölaumaa pojan veljen omistaessa luodin yhä jalassaan. Rigel ei ollut vieläkään päässyt helvetistään taivaaseen. Taivaaseen, joka oli tosin vielä toistaiseksi maanpäällinen. Se pitäisi saada jotenkin pois sieltä, jos pojan veli halusi kokea juoksemisen riemun vielä joskus harmaan epävarmassa tulevaisuudessa. Eihän luodin kaivamisesaa mitään muuta ongelmaa ollut, paitsi se itse keino, josta pojalla oli vain yksi ajatus. Puukon avulla luodin kaivaminen haavasta oli varmasti se mukavin vaihtoehto, mutta Rigelin liikehdinnästä päätellen tuo alkoi virkoamaan hiljalleen mahdollisesta tajuttomuudestaan, joka ei helpottanut asioita yhtään. Jos Rigel olisi luodinkaivamishetkellä tajuissaan, poika pakenisi pää kolmantena jalkana lähes kaikkea liikkuvaa, joka taas hankaloittaisi Siriuksen huolta veljestään entisestään. Oli siis ryhdyttävä sanoista tekoihin, jonka takia poika pyrki hankkimaan itselleen juuri katolle nakatun puukon pikaisella syöksymisellä josta poika johti jonkinlaisen liukumisen. Nyt tai ei koskaan oli aika toimia, jos Siriuksen veljen henki yhtään ihmisiä kiinnosti.
"Jos kukaan muu ei oikeasti suostu sitä tekemään niin kai minä voin sitten olla ensimmäisenä yrittämässä. Ei sillankaan räjäytykseen insinööriä tarvita, joten en usko että melko yksinkertaiseen operaatioon kirurgia tarvitaan", poika totesi yllättäen napattuaan mahdollisesti veitsen.
|
|
