Post by wifix on Nov 5, 2015 20:17:58 GMT
tanya elisabeth montero - tunsi selkeästi kuinka kylmänväreet kulkivat pitkin hänen selkärankaansa, kovan rysähdyksen kuuluessa oven takaa. Alahuultaan tiukasti purren nainen päätyi ensin kaikessa rauhassa katsomaan muiden reaktiot, ennen kuin itse viitsi tehdä liikettäkään. Huone oli tovin hiljainen, jos ulkopuolelta kuuluvat äänet jätettiin omiin arvoihinsa, mutta ei kuitenkaan aikaakaan kun Hassell ryhtyi viimeinkin töihin - jopa yllättävän nopeasti, jos kaikki miehen saamat ruhjeet otettiin mukaan laskuihin. Montero laski pian katseensa kaksosista hetki sitten puhuneeseen, askeltaen hänen luokseen ripein askelin.
"Javier hoitaa hänet kuntoon, älä siitä huoli", Tanya mumisi lohduttavaan äänensävyyn, pörröittäen ohimennen pojan hiuksia, jonka jälkeen kyykistyttiin jo Rigelin vierelle. Nainen tosissaan halusi tehdä jotakin, jotakin muuta kuin vain itse juosta paikalta pois, joten päätti hän nyt ottaa asiat omiin käsiinsä. Varovaisesti käsi sujautettiin haavoittuneen pojan jalkojen alle, toisen käden tukiessa lapsen selkää, ja pian he kumpikin matkasivat kohti yläkertaa, tai tällä kertaa katolle, toivoen vain Siriuksen seuraavan heidän perässään. Kun lapset oltaisiin saatu pois tieltä, tilanne olisi jo huomattavasti helpottunut - kyllä ainakin kaksi aikuista miestä itsestään huolta osaisi pitää.
javier jóse chavez - seurasi hetken aikaa hiljaa huoneen tapahtumia, seuraten kuinka jokainen huoneessa olija lähti ripein askelin ystävättärensä perässä kohti kattoa (?), jonka jälkeen espanjalaismiehen katse kiinnittyi oven luona seisovaan Damoniin, samalla kun kyykistyttiin noukkimaan oma reppunsa maanrajasta.
"Tule", tummaverinen mumisi komentavaan käskyyn, lähtien ottamaan taaksepäin askelia, nousten nyt jo pari askelta rappusilla ylöspäin. Selkäänsä hän ei vielä kuitenkaan kääntänyt, vaan halusi nyt tosissaan pitää huolen siitä, että kaikki pääsisivät pois ennen kuin kulkijat tekisivät temppunsa - kaikki. Ei Chavez tosin ennen ollut niinkään muista välittänyt, varsinkaan Damonista, mutta tuolla hetkellä hän tunsi itsensä hyvinkin syylliseksi herran ruhjeisiin, ja ei voinut muuta kuin moittia itseään sisäisesti.
dean garrett wesley - katseli kuinka punapää katosi pian sisälle rakennukseen, ja tuli alta aikayksikön takaisin hyvinkin innostuneen näköisenä, ja selvästi koitellen piiloitella sitä. Alahuultaan hennosti purren herra siirsi katseensa vielä kertaalleen suureen rakennukseen, siirtyessään parvekkeen reunalle. Hän nosti itsensä varovaisesti parvekkeen kaiteelle, heilauttaen itsensä sulavasti palotikkaille, joita pitkin Wesley lähti kulkemaan ylöspäin, kääntyen pariin otteeseen varmistamaan, olisiko toinen todella tulossa, vai jänistäisikö jo nyt.
Katolle saavuttuaan Dean suoristi selkäänsä hivenen, ottaen käsiinsä toisen pikimustan värityksen saaneista pistooleistaan, katseen harhaillessa läheisissä katoissa, havaiten pian kulkijoiden piirittämän rakennuksen luona liikettä. Pienehkö hymy kohosi miehen huulille, hänen kallistaessaan päätään hieman sivulle. Pian kaksikko suuntaisi askeleensa kohti kyseistä rakennusta, jolloin Wesley voisi aloittaa kilttiä poikaa leikkimisen - ja punapää tietenkin lisäisi uskottavuutta huomattavasti.
- tulipa tökeröä ja kesti kauheesti D: mutta tosiaan en tällä viikolla oo jaksanut roolia kunnolla univelkojen takia, tänään kesti näissä kun oon nukkunut tuosta puol neljästä aina kymmeneen asti ja niiiiiin eh
- ja pahvi mukana!
"Javier hoitaa hänet kuntoon, älä siitä huoli", Tanya mumisi lohduttavaan äänensävyyn, pörröittäen ohimennen pojan hiuksia, jonka jälkeen kyykistyttiin jo Rigelin vierelle. Nainen tosissaan halusi tehdä jotakin, jotakin muuta kuin vain itse juosta paikalta pois, joten päätti hän nyt ottaa asiat omiin käsiinsä. Varovaisesti käsi sujautettiin haavoittuneen pojan jalkojen alle, toisen käden tukiessa lapsen selkää, ja pian he kumpikin matkasivat kohti yläkertaa, tai tällä kertaa katolle, toivoen vain Siriuksen seuraavan heidän perässään. Kun lapset oltaisiin saatu pois tieltä, tilanne olisi jo huomattavasti helpottunut - kyllä ainakin kaksi aikuista miestä itsestään huolta osaisi pitää.
javier jóse chavez - seurasi hetken aikaa hiljaa huoneen tapahtumia, seuraten kuinka jokainen huoneessa olija lähti ripein askelin ystävättärensä perässä kohti kattoa (?), jonka jälkeen espanjalaismiehen katse kiinnittyi oven luona seisovaan Damoniin, samalla kun kyykistyttiin noukkimaan oma reppunsa maanrajasta.
"Tule", tummaverinen mumisi komentavaan käskyyn, lähtien ottamaan taaksepäin askelia, nousten nyt jo pari askelta rappusilla ylöspäin. Selkäänsä hän ei vielä kuitenkaan kääntänyt, vaan halusi nyt tosissaan pitää huolen siitä, että kaikki pääsisivät pois ennen kuin kulkijat tekisivät temppunsa - kaikki. Ei Chavez tosin ennen ollut niinkään muista välittänyt, varsinkaan Damonista, mutta tuolla hetkellä hän tunsi itsensä hyvinkin syylliseksi herran ruhjeisiin, ja ei voinut muuta kuin moittia itseään sisäisesti.
dean garrett wesley - katseli kuinka punapää katosi pian sisälle rakennukseen, ja tuli alta aikayksikön takaisin hyvinkin innostuneen näköisenä, ja selvästi koitellen piiloitella sitä. Alahuultaan hennosti purren herra siirsi katseensa vielä kertaalleen suureen rakennukseen, siirtyessään parvekkeen reunalle. Hän nosti itsensä varovaisesti parvekkeen kaiteelle, heilauttaen itsensä sulavasti palotikkaille, joita pitkin Wesley lähti kulkemaan ylöspäin, kääntyen pariin otteeseen varmistamaan, olisiko toinen todella tulossa, vai jänistäisikö jo nyt.
Katolle saavuttuaan Dean suoristi selkäänsä hivenen, ottaen käsiinsä toisen pikimustan värityksen saaneista pistooleistaan, katseen harhaillessa läheisissä katoissa, havaiten pian kulkijoiden piirittämän rakennuksen luona liikettä. Pienehkö hymy kohosi miehen huulille, hänen kallistaessaan päätään hieman sivulle. Pian kaksikko suuntaisi askeleensa kohti kyseistä rakennusta, jolloin Wesley voisi aloittaa kilttiä poikaa leikkimisen - ja punapää tietenkin lisäisi uskottavuutta huomattavasti.
- tulipa tökeröä ja kesti kauheesti D: mutta tosiaan en tällä viikolla oo jaksanut roolia kunnolla univelkojen takia, tänään kesti näissä kun oon nukkunut tuosta puol neljästä aina kymmeneen asti ja niiiiiin eh
- ja pahvi mukana!
