|
Post by pokemon on Oct 17, 2015 19:54:05 GMT
Domitienne Veronica Doreen Bellamy huokailee, kun näkee läheisen kahvilan. Hän tarvitsisi kahvia, jotta saisi edes vähän lämmikettä, että jaksaisi kävellä kotiin. Tuumasta toimeen nainen astelee kahvilaan sisälle, pyytäen kahvia, ojentaen pari kolikkoa, kun saa sen. Tummaverikkö kiittää, kun lähtee kävelemään muovinen kahvimuki kädessään kohti asuntoaan, jotta pääsisi jonnekkin lämpimään. Nainen katsoo nopeasti puhelintaan, johon ei valitettavasti ollut tullut mitään erikoisempaa - ehkä hän tyytyisi makaamaan taas vain kotonaan toivottomana. Itsekseen kävellen hän huomaa olevansa jo lähellä, joka saa hänet kävelemään ripeämmin, juoden samalla lämmintä kahviaan. Rakennuksen ulko-oven kohdalle päästyään hän huomaa jo naapurinsa istuvan siinä, virnuillen itsekseen. Toinen ilmeisesti nautti vapaa-ajastaan, mutta nainen ei viitsi olla sanomatta toiselle mitään. " Katos, Isaac. Mikäs sua noin virnuiluttaa? " Bellamyn esikoinen kysäisee, kun pääsee toisen eteen, pysähtyen hetkeksi. Hän ei voinut olla huomaamatta tyytyväistä virnettä toisen kasvoilla, joka saa naisen itsekseen pudistelemaan päätään. Tummaverikkö katselee ruskeilla silmillään hetken toiseen, kunnes vie katseensa maahan - hän ei tiennyt olisiko toinen halunnut istua yksin, mutta ainahan mies voisi pyytää häntä lähtemään. Domitienne ottaa vielä hörpyn kahvistaan, kunnes katse ajautuu takaisin toiseen, jolta sitten odotetaan vastausta. Mustat, luonnonkiharat hiukset olivat hieman hänen edessään, joka saa naisen haromaan niitä pois silmiltään.
/ toivottavasti ei haittaa, kun tungin tän siihen
|
|
|
Post by wifix on Oct 17, 2015 20:20:03 GMT
isaac conroy chavez - sätkähti pian ajatuksistaan, tumman hahmon peittäessä pilvien takaa juuri ja juuri pilkoittavan auringon. Katse kohosi hiljalleen ylöspäin, kunnes herran tummanruskeat silmät lukittautuivat naapurinsa silmiin. Virne herran huulilla vain suureni, hänen painaessaan tupakkansa takaisin huulilleen ja vetäisten keuhkonsa täyteen savua. "Eikö ihminen saa vapaa-ajastaan nauttia?" Chavez naurahti, harmaan savun leijaillessa ulos miehen puhuessa. Pienesti tukea viereisestä kaiteesta ottaen, meksikolaistaustainen vetäisi itsensä takaisin jaloilleen, painaen selkänsä vasten valkoiseksi maalattua ulko-oveaan, toisessa kädessä pidellen puolilleen poltettua tupakkaansa, toisen painautuessa takaisin taskuunsa. Ei aikaakaan kun hän jo vetäisikin esille menthol tekstillä varustellun, vaaleanvihreän Pall Mall askinsa, ojentaen sitä naista kohden, katsoen häntä kysyvästi, ikään kuin kysyen halauisiko hänkin pilata keuhkonsa samalla tavoin kuin Chavez. "Mitenkäs töissä?" tummaverikkö kysyi alahuultaan hennosti puraisten, koittaen pitää keskustelua yllä parhaansa mukaisesti, joka ei kylläkään yleensä käynyt turhan vaikeaksi - naapurit olivat kaikin tavoin mukavia ja lähes kaikkien kanssa tuli jopa liiankin helposti juttuun. /ei haittaa
|
|
|
Post by marakatti on Oct 17, 2015 20:33:46 GMT
Isabella Kathleen Fox veti sormensa tuulessa hulmuavien vaaleiden hiustensa läpi tyytyväisenä siitä ettei käsi tyssännyt missään vaiheessa olemattomiin takkuihin. Niin uskomattomalta kuin se kuulostikin, niin Isabellalla ei ollut juuri koskaan minkäänlaisia hiusongelmia, jotka olivat hänen käsityksensä mukaan naisilla yleisiä. Isabella hiljensi vauhtiaan kioskin tullessa vastaan, ja hän kävi päänsä sisällä läpi väkivaltaista katumellakkaa. Käsi puristui hermostuneesti nyrkkiin, sillä tupakanhimo oli suuri, mutta naisen itsehillintä oli kehuttavaa ja hän jatkoi lopulta ripeästi kulkuaan, sillä ihan huomaamattaan kävely oli loppunut kokonaan ja hän oli jäänyt seisoskelemaan kioskin eteen. Savuttomuus mottasi nyt himolle mustan silmän, ja se sai Bellan kainon hymyn naosemaan huulille. Nyt oli voittajaolo. Kun oma pihapiiri alkoi lähestyä, naisen askelet tihenivät, sillä hän halusi kiireesti päästä kotiinsa tekemään jotain, mikä saisi hänen ajatuksensa pois tupakasta. Vaikka hän olikin ylpeä äskeisestä väliin jätetystä ostoksesta niin matkaa oli vielä siihen ettei himo noussut pintaan aina kioskin ohi kulkiessa. Mutta siitä huolimatta ostoksille olisi muutakin asiaa, sillä nainen tiesi tarkalleen etteivät jääkaapin antimet jotka koostuivat jogurttipurkista, muutamasta tomaatista ja vajaasta tuoremehupurkista riittäisi täyttämään hänen huutavaa vatsaansa. Ajatus tomaateista sai naisen suupielet nykimään alaspäin. Bella kurotti kätensä takintaskuun josta mukaan tarttui puhelin, jonka sosiaalisia medioita hän alkoi pikaisesti selaamaan. Vaikkei hän puoltanut sohvaperunoita, niin kieltämättä rento asento pehmeällä alustalla ellei jopa pienet päiväunet, kutkuttelivat mieltä mukavasti, varsinkin monen tunnin seisoskelun jälkeen. Fox raotti tummanpunaisiksi maalattuja huuliaan ja heitti nopeasti suustaan makunsa menettäneen purukumin pois hänen katseensa tarttuessa toisen rakennuksen edustalla oleskeleviin naapureihin. Huuli raottui hieman, kun mies puhalsi ulos keuhkoistaan Foxin välttelevää tupakansavua. Hammasta purren hän suuntasi kuitenkin katseensa takaisin toisen rakennuksen ulko-ovelle. Attachment Deleted
|
|
|
Post by pokemon on Oct 17, 2015 20:41:11 GMT
Domitienne Veronica Doreen Bellamy naurahtaa toisen vastaukselle, joka osoittautui siksi mitä nainen itse oli ajatellut. Toinen näköjään arvosti vapaa-aikaa, joten mikäs siinä. " Hah, no mikäpä siinä, jos tykkää noin paljon. " nainen naurahtaa itsekseen, kun katselee ympärilleen tyhjä muovimuki kädessään. Parinmetrin päässä hän näkee vihreän roskiksen, joka saa naisen ottamaan nopeasti askeleensa sinneppäin, avaten kannen ja laittaen kupin sinne - sulkien sen perässään. Takaisin päästyään hän huomaa Isaacin tarjoavan hänelle tupakkaa, joka saa naisen puremaan alahuultaan. Urheilijana ei olisi hyvä polttaa tupakkaa, mutta jos tämä yksi vain. Tummaverikön pehmeät huulet avautuvat jo sanoakseen jotain, mutta sulkeutuvat sitten kiinni - ehkä hän kuitenkin käyttäisi tilaisuuden hyväkseen, koska eipä kukaan edes ymmärrä tarjota hänelle mitään. Alahuultaan purren nainen nappaa yhden tupakan toisen askista, laittaen sen jo valmiiksi huulilleen. " No oletpas sä anteliaalla tuulella. Haluatko antaa vielä tulta. " Domitienne virnuilee, kun katsoo toista - nainen ei kantanut taskussaan sytkää tai mitään, kun ei ollut hetkeen vakituisesti polttanutkaan. " No olin tänään koululla, ihan helppo päivä. Meinasin käydä etsimässä suakin, mutta en jaksanut vaivautua, sori. " tummaverikkö naurahtaa, kun esittää sarkastisen lauseensa toiselle. " Entäs itselläsi? " hän vielä kysyy, kun vie tummanruskeat silmät takaisin pitempään tummaverikköön.
|
|
|
Post by petefromtheshop on Oct 17, 2015 20:56:38 GMT
//löysin nyt ihan potentiaalisen kuvan, mut lomakkeen teen aamulla jos vaan inspitaatiota riittää
|
|
|
Post by wifix on Oct 17, 2015 20:58:45 GMT
isaac conroy chavez - kohoitti hivenen verran kulmakarvojaan, naisen vetäessä askista tupakan huulilleen. Ei hän oikeasti olisi uskonut hänen tarttuvan tarjoukseen, ei Chavez ollut koskaan oikein pitänyt Bellamya niin sanotttuna tupakoitsija-tyyppinä, mutta mikäs siinä jos itse pitää. Ja jos totta puhutaan, ei herralla ollut varaa ottaa edes kantaa koko asiaan, jo kahdeksan vuoden tupakoinnin jälkeen. Pieni hymy palautui kuitenkin pian ruskeahiuksisen huulille, hamuillessaan taskustaan sytyttimen, askin puolestaan palautuessa taskun pohjalle. Hän ojensi vaaleanharmaan sytkän Domitiennelle, alahuultaan hennosti purren. Tupakka palautui jälleen takaisin miehen haaleanpunaisten huulten väliin, vetäisten viimeisiä savujaan tupakastaan, karistaen palaneen pään kaiteen ylitse nurmikolle. "Ainahan naapureille tarjota voi", Isaac virnisteli, savun jälleen tuprutessa ulos jo suun avautuessa. Viileä tuuli puhalsi vasten miehen kasvoja, tummanruskeiden hiusten sekoittuen tuulen mukana. Katseensa herra oli puolestaan jo ehtinyt siirtää näköetäisyyteen saapuneeseen vaaleaverikköön - Isabellaan. Chavez heilautti tupakkaa pitelevää kättänsä ikään kuin tervehtiäkseen neitiä, toivoen suuresti naisen huomaavan tämän. Jos totta puhutaan, Isaac oli enemmän kuin tyytyväinen taloyhtiön tarjoamaan naisvarustukseen, ensin Domitienne, sitten Isabella, ikään kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Tummaverikkö siirsi katseensa nopeasti takaisin seuralaiseensa, pienen virneen palautuessa hänen huulilleen. "Seuraavan kerran kun piipahdat koululla, tule ihmeessä luokkaani, voisit ehkä pitää oppilaille pienen jumppatuokion", Conroy naurahti sarkastisesti, omalla tavallaan tosissaan asian kanssa - hän ei niinkään pitänyt opettajan roolista, vaikka lapsissa ei niinkään mitään vikaa ollut. Jos Bellamy joskus oikeasti sattuisikin toteuttamaan idean, saisi herra itselleen ylimääräisen kahvitauon.
|
|
|
Post by pokemon on Oct 17, 2015 21:14:27 GMT
Domitienne Veronica Doreen Bellamy virnuilee, kun huomasi toisen hämmennyksen, hänen napatessaan tupakan ihan oikeasti. Hän ottaa tummaveriköltä vaaleanharmaan sytkän, jonka vie tupakkansa läheisyyteen, sytyttäen sen. Ennenkuin nainen ehtii edes antaa sytkää toiselle takaisin, hän vetää myrkkyä keuhkoihinsa, joka tulee sitten savuna ulos - osa vahingossa puhallettuna myös miehenkin naamaan. Tummaverikkö kuitenkin tajuaa ojentaa sytkärin takaisin toiselle. " No niin voi, pitää vissiin poiketa useammin tästä.. Tai sitten välttää, voi tulla valittamisia, jos mut nähdään. " Domitienne naurahtaa, koska hänelle tuli mieleen ihan kouluajat, kun piti aina poltella piilossa, että kukaan ei huomaisi mitään. Hajuvettäkin piti olla mukana, jotta tupakan haju ei jäisi vaatteisiin eikä muualle. Päätään pudistaen nainen pörröttää hieman paksuja hiuksiaan, kun nostaa katseensa takaisin Chaveziin. Tummat kulmakarvat menevät hivenen kurttuun, kun hän huomaa miehen heiluttelevan askiaan, joka saa naisen käännähtämään ympäri - siellä oli Isabella. Hetken kiireisen näköistä blondia katsellessaan nainen hätkähtää, kun kuulee miehen äänen, joka saa tummaverikön kääntymään toisen puoleen. " Minkälaisen jumppatuokion? Mm, voisihan mä joskus tulla.. Niin ja tottakai opettajankin pitää olla mukana näyttämässä esimerkkiä. " Bellamyn esikoinen naurahtaa, kun kuvittelee päässään Chavezin jumppaamassa luokkansa edessä, monet varmaan saisivat siitä hyvät naurut, ainakin nainen itse. Ranskalaissukuinen virnuilee, kun imee myrkkyä lisää keuhkoihinsa, karistaen hieman palanutta päätä vihreälle ruohikolle.
|
|
|
Post by pokemon on Oct 17, 2015 21:15:11 GMT
oho, oonpas mä nopea.
|
|
|
Post by wifix on Oct 17, 2015 21:28:34 GMT
isaac conroy chavez - naurahti pienoisesti naisen kommentille, vetäisten vielä viimeiset sauhunsa, siirtyen sitten tumppaamaan tupakkansa pienen terassin toisessa päädyssä olevaan, lasiseen tuhkakuppiin. "Opettaja voisi samantien pitää koko luokalle itse tanssitunnin", Chavez naurahti sarkastisesti, palaten ystävättärensä luokse, kädet palaten vaaleanharmaiden collegehousujensa taskuihin. Katse harhaili jälleen rivitalojen etupihalla, koittaen epätoivoisesti löytää katseellaan muitakin ihmisiä - joita ei kylläkään tuolla kyseisellä hetkellä näkynyt lähettyvilläkään. "Haluatko tulla sisälle?" Isaac kysyi ystävälliseen sävyyn, vilkaisten viereisestä ikkunasta sisälle keittiöön, tajuten kahvin valmistuneen jo hetki sitten. Kahvia herran teki kovasti mieli, ja vaikka nainen olikin juuri juonut omansa, voisi hänestä ainakin saada jonkin näköistä juttuseuraa herralle tuoksi pieneksi ajaksi. Chavez ei tosin vielä koskaan ollut päästänyt ketään naapureistaan sisälle asuntoon, suurin syy oli sen sotkuisuus, mutta ehkä nyt olisi hyvä hetki päästää vanhoista tavoista irti - herra kun tarvitsi kipeästi seuraa.
|
|
|
Post by pokemon on Oct 17, 2015 21:45:08 GMT
Domitienne Veronica Doreen Bellamy ei voi estää hyväntuulista naurua karkaamasta hänen huuliensa välistä - hän osasi jopa huolettavan hyvin kuvitella miehen tanssia kaikkien edessä. " Haha, voi se olis aikamoinen näky. Mä voisin tulla katsomaan. " nainen virnuilee, kun vielä vetää viimesiä myrkkyjä tupakastaan keuhkoihinsa, puhallellen savua sitten suustaan ulos. Toinen lähti kävelemään kauemmas - ilmeisesti tumppaamaan oman tupakkansa jonkinnäköiseen tuhkakuppiin, joka saa naisenkin lähtemään pian toisen jälkeen tumppaamaan tupakkaansa, vetäen vielä viimeiset savut, kunnes tumppaa sen. Aavistuksen tummaverikön kulmakarvat kohoavat toisen yllättävän kysymyksen saattelemana, kun Domitienne itse meinasi sanoa, että lähtisi nyt häiritsemästä, mutta jos toinen nyt oli mukavalla päällä niin kyllä hänelle seura kelpaisi. " Jos sinä nyt vaadit niin kai mä tulen. " nainen virnuilee, kun luultavasti menee toisen perässä sitten sisälle - odottaen niin kauan, kunnes saa mustat vanssit jaloistaan pois ja takkinsa laitettua naulakkoon, huivi jotenkin siihen vielä koitettiin änkeä. Laukkunsa hän vain laski maahan, kenkiensä viereen. " Häädä mut sitten pois, kun et enää jaksa mua. " Bellamyn esikoinen virnuilee, mutta osittain sanoo lauseensa tosissaan - toinen saisi häätää vaikka heti hänet pois, koska hän ei haluaisi toisen ahdistuvan, tai mitään? Tummaverikkö parantaa hieman vaalean villatakkinsa asentoa, kun samalla nostaa valkoista toppiaan paremmin povelleen, vieden katseensa sitten hieman hymähtäen Chaveziin.
|
|
|
Post by wifix on Oct 17, 2015 21:53:32 GMT
/ hei mulla ei enää pysy silmät auki niin painun tästä nukkumaan, koitan huomenna tulla mahdollisimman aikaisin takas mutta en tiedä vielä kuinka pitkäks aikaa pääsen kun pitää kokeisiin lukea :-D öitä!
|
|
|
Post by marakatti on Oct 17, 2015 21:55:03 GMT
Isabella Kathleen Fox hammasta kiristellen päätti ignoorata vastakkaisen rakennuksen ovella röökaavat naapurinsa, mutta hän huomasi sivusilmällään pientä kätten liikettä. Nainen veti kasvoilleen kireän hymyn ja heilautti tummaveriköille pikaisesti kättään ennen kuin käänsi heille selkänsä ja käveli ulko-ovelle. Ellei Bella olisi vahvatahtoinen nuorukainen, hän kääntyisi oitis ympäri ja kipittäisi toiselle ovelle vaatimaan yhden jos toisenkin savukkeen Isaac Chavezin askista. Mutta ei hän sallisi itseltään sellaista heikkoutta, se ei kuulunut hänen ominaisiin luonteenpiirteisiinsä. Muuten hän kyllä oli hyvissä väleissä naapureidensa kanssa, kaikkien kanssa Fox ei välttämättä mennyt ihan samalla aaltopituudella, mutta yleisesti ottaen he olivat mukavaa sakkia. Hän oli jutellut muutaman kerran rakennuksen edustalla olevien asukkaiden kanssa, ja vaaleaverikkö piti heitä hyvinä tyyppeinä. Isaac oli hyvän näköinen, samaa ikäluokkaa oleva nuori mies, mutta siitä huolimatta hän oli jo ehtinyt opettajan virkaan. Normaalisti hän olisi saattanut vaihtaa heidän kanssaan muutaman sanan, mutta jalkoja pakotti ja laukku painoi olalla. Toisaalta mitäpä hän oli heidän jutusteluunsa edes liittymään, ei Fox tiennyt millaiset välit kaksikolla toisiinsa oli. Kun Isabella vihdoin pääsi sisälle, omaan asuntoonsa hän pudotti laukun naulakon alle niin että se kaatui kumoon. Vaaleanruskean takkinsa ja kaulaliinansa hän ripusti naulakkoon, jonka jälkeen hän sai vihdoin huokaista. Toinen huokaus tuli heti perään Isabellan avatessa jääkaapin oven. Hetken emmittyään hän tarttui puolilllaan olevaan mehupurkkiin ja kaatoi sitä lasin täyteen. Kiihkeästi miettien, mitä hän tekisi ruoan suhteen istahti olohuoneen valkealle sohvalle. Ehkä nainen tilaisi vain pizzan, se olisi hänen kannaltaan helpoin tapa täyttää vatsaa. Ruokakauppaan hän ei takuulla jaksaisi lähteä, ei ainakaan vielä. Attachment Deleted
|
|
|
Post by pokemon on Oct 17, 2015 21:59:20 GMT
/ hei mulla ei enää pysy silmät auki niin painun tästä nukkumaan, koitan huomenna tulla mahdollisimman aikaisin takas mutta en tiedä vielä kuinka pitkäks aikaa pääsen kun pitää kokeisiin lukea :-D öitä! / juu, voisin itekkin. öitä (:
|
|
|
Post by Fafaali on Oct 18, 2015 7:36:20 GMT
Im Yoon Suk - Tajutessaan, että kahvinkeitin ei enää porissut, nuori mies hyppäsi ylös sohvalta ja harppauksin meni keittiöön. Hän otti mukin kaapista ja kaatoi kahvia siihen, jonka jälkeen sohva oli taas päänmäärä. Hän istahti sohvalle ja siemaisi tuota mustaa energiapommia. "Ah, kuumaa", nuorukainen sihahti, jonka jälkeen pyöritti silmiään. Tottakai se on kuumaa, vastahan se valmistui, eikä se mitään jääkahvia ollut. Rauhallisesti mies nautti kahvistaan, jota hän oli todella kaivannut. Juotuaan muki päätyi tiskialtaaseen ja hitain askelin Yoon Suk käveli yläkertaan, jossa hänen makuuhuoneensa sijaitsi. Flanellipaita päätyi sängyllä heti ensimmäisenä. Sitten aasialaismies meni vaatekaapilleen ja etsi sopivat lenkkivaatteet itselleen. Hän nappasi kaapista mustat juoksutrikoot, Sinisen maastokuvioisen t-paidan ja harmaan hupparin, jonka rintakehässä oli haamistunut merkki, josta ei saanut mitään selvää. Hän vaihtoi vaatteensa, heittäen loputkin vaihdetut vaatteet sängylle flanellipaidan viereen. Vaatteet vaihdettuaan miekkonen rymisteli alakertaan ulko-oven eteen ja nappasi sen vieressä olevat siniset lenkkikenkänsä. Hän sujautti ne jalkaansa, mutta ei vielä solminut nauhoja. Ensin tarkistettiin, että puhelin on mukana, sitten napattiin avaimet housujen taskuun ja vasta sen jälkeen avattiin ovi ja mentiin ulos. Yoon suk varmisti, että ovi oli kiinni. Sitten hän istahti ovensa eteen ja rupesi solmimaan nauhojaan. Ne solmittuaan tiukasti, jotteivat avautuisi, nuorukainen ponnahti ylös ja rupesi venyttelemään ja miettimään, mitä reittiä rupeaisi menemään.
|
|
|
Post by wifix on Oct 18, 2015 11:14:35 GMT
isaac conroy chavez - naurahti pienesti naisen kommentille, siirtyessään itsekkin taloon sisälle. Minkäänlaisia ulkovaatteita hänellä ei ollut enää päällään, ne oltiin jätetty pois pelistä jo kotiin saapuessa, joten tummaverikkö pääsi vain sulavasti kävelemään suoraan keittiöön. Se ei tosiaankaan ollut mikään maailman siistein taikka kaunein huone, mutta hoiti tehtävänsä mainiosti, eikä nuorukaista laisinkaan haitannut, vaikkakin pari likaista lautasta eiliseltä lojuivat vielä tiskialtaassa, puolilleen juodun kahvikupin vierellä - kahvi oli jäänyt Chavezilta aamulla melkein kokonaan juomatta kiireen ohessa. Herra kurottautui hieman avaamaan yhden ylimmistä kaapeistaan, jossa hän säilytti tuolla hetkellä kahvikuppejaan. Käteensä hän hamuili valkoisen, mustalla sisälmyksellä koristellun kahvikuppinsa joita hän itseasiassa omisti parikin, laskien sen sitten keittiötasolle. "Otatko kahvia?" Isaac mumisi hymyillen lempeästi, katseen kääntyessä takaisin kiharahiuksiseen naiseen, paihoitellen heti jälkeenpäin asunnon vallanneesta sotkusta. Siisteys oli yksi asioista joista mies ei niinkään pitänyt, mitä sotkuisempi talo oli, sitä kodikkaampaa siellä oli. Vaikkakin työasioiden hoitaminen täyden sekasorron keskellä ei ollutkaan mitään helppoa.
|
|