|
|
Post by wifix on Oct 17, 2015 18:36:30 GMT
Imma coming! Uno momento rakkaat Lomake - Im Yoon Suk - Mies - Bi - 20 - Rakennus 2. asunto 5 - Eläinkaupan myyjä - Fafa mukana! |
|
|
|
Post by wifix on Oct 17, 2015 18:42:52 GMT
isaac conroy chavez - näpytteli sormenpäillään rattia, hyräillessään radiosta tulevan kappaleen sanoja kaikessa rauhassa ja vilkuillessaan samanaikaisesti ohitse vilitseviä maisemia. Pieni haukoitus livahti juuri kaksikymmentäkolme ikävuotta täyttäneen huulilta, mattamustan toyotan kaartaessa paikallisen pikkukioskin eteen. Chavez nousi autostaan avaimet virtalukkoon jättäen, ja suuntasi nopein askelin sisään kioskiin, hieman kravaattiaan löysäten. Hän väläytti ystävällisen hymyn tuttuakin tutummalle kioskinpitäjälle, pyytäen naista ojentamaan hänelle tiskin takaa pari tupakka-askia, laskien samanaikaisesti rahan tiskille. Tupakointi ei kuulunut asioihin, joista herra tosissaan pystyi olemaan ylpeä, mutta se ei myöskään ollut helppoa lopettaa - usko tai älä, sitä hän oli yrittänyt tehdä jo viimeisen vuoden ajan. Askit saatuaan meksikolaistaustainen mies kiitti ystävällisin elein kioskinpitäjää, askeltaessaan takaisin autoonsa, ja suunnaten viimeinkin kohti kotiaan.
Isaac vetäisi avaimet pois virtalukosta parkeerattuaan autonsa sille omistetulle paikalle autokatokseen, ja avasi oven varovaisesti, yrittäen parhaansa mukaan olla osumatta viereiseen autoon. Livahdettuaan ulos, herra kiersi toiselle puolen autoa ja kaappasi syliinsä tietokonelaukkunsa takapenkiltä, jonka jälkeen hän painoi avaimissa kiinni olevan kaukosäätimen avulla auton ovet lukkoon. Pieni, ikään kuin helpoittunut huokaisu pääsi viimein ulos, Conroyn nojautuessa vasten autoaan - kotipihaan pääseminen oli hänelle yksi maailman ihanimmista tunteista, loppupäivän hän voisikin vain makoilla kotona, seuraavaa työpäivää odoitellessa. Parit kokeet herran piti vielä tarkistaa, mutta se ei tietenkään veisi aikaa, ei ainakaan enempää kuin sen vaivaiset kolme varttia.
|
|
|
|
Post by marakatti on Oct 17, 2015 18:46:18 GMT
Tää on mun eka forkka roolipeli sitten gosun joten saa nähä miten lähtee käyntiin:DD Isabella 'Bella' Kathleen Fox - nainen - bi - 21 - Rakennus 2 asunto 3 - töissä korukaupassa - blossom Attachment DeletedKiitti vinkistä! |
|
|
|
Post by wifix on Oct 17, 2015 18:51:16 GMT
Tää on mun eka forkka roolipeli sitten gosun joten saa nähä miten lähtee käyntiin:DD Isabella 'Bella' Kathleen Fox - nainen - bi - 21 - Rakennus 2 asunto 3 - töissä korukaupassa - blossom Kiitti vinkistä! jjuuu mukana  |
|
|
|
Post by Fafaali on Oct 17, 2015 19:09:16 GMT
Im Yoon Suk - "Nämä kaksi kaveria tässä ovat hyvin uteliaita", Yoon Suk sanoi hymyillen asiakkaille, Kahdelle pienelle lapselle ja heidän äidilleen. Hän oli kyykistynyt marsuhäkin eteen, jossa oli kaksi mustaa marsua nurkassa syömässä. Toinen lapsista kikatti ja sanoi kovaan ääneen äidilleen, kuinka söpöjä ne olivat. Toinen lapsista taas katsoi aasialaismiestä ujosti ja sanoi: "Sä puhut hassusti." Vieno väkinäinen hymy tuli miehen huulille, ei ollut ensimmäinen kerta, kun hän kuuli tuon. "Ah, ei noin saa sanoa", lasten äiti torui ja pyysi anteeksi lapsen puolesta. Yoon Suk pudisti päätänsä ja sanoi, että se ei haitannut.
Jonkin ajan päästä asiakkaat päättivät, että he halusivat juuri nuo marsut. Hakiessaan pahvilaatikkoa marsuille, nuori mies katsoi kelloa ja huokaisi helpotuksesta, oli hänen aikansa lopettaa työt tältä päivältä. Hän laittoi marsut laatikkoon ja ohjasi asiakkaansa kassalle, jossa he maksoivat. Viimein kun mies oli vapaa hän hymyili ja sanoi muille: "On mun aika kaikkota, nähdään." Tavaransa kerättyään henkilökunnan keittiöstä hän meni kaupan takaovesta pihalle ja käveli autolleen. Hänen autonsa näytti juuri siltä, että se rysähtäisi tuhanneksi palaseksi minä hetkenä hyvänsä, mutta se riitti hänelle. Auto palveli hyvin, vaikka sen vihreä maali olikin alkanut rappeutua, siinä oli muutama lommo ja ovet näyttivät siltä, että ne putoisivat ensimmäisestä kuopasta. Se oli ollut halpa ja toimi viellä. Miksi korvata sitä, mikä on vielä ehjä, ainakin vähän aikaa.
Yoon Suk meni autonsa sisälle ja käänsi avainta virtalukossa. Nyt hän pystyi viimeinkin menemään kotiin, pienen ajomatkan jälkeen. Hän pystyi vain kuvitella, miltä tuntuisi ottaa kengät pois jaloista ja hypätä sohvalle pieneksi hetkeksi.
|
|
|
|
Post by Angelus on Oct 17, 2015 19:14:05 GMT
21-vuotias Kim Hyeon-Joon asetti käsissään olleen pahvisen kahvimukin eräälle pikkukahvilan pöydälle. Hän oli vasta ostanut tuon kuumuutta hehkuvan juoman. Hän käytti nykyään vain yhden sokeripalan ja tilkan kahvikermaa. Hän muistaa aivan liian hyvin sen ajan, kun hänen hyvä ystävänsä tarjosi ensimmäistä kertaa tuota tummaa juomaa hänelle – silloin sokeripaloja oli ainakin kuusi kappaletta yhdessä juomassa. Nuorukainen olisi voinut vaikka kertoa seuraavalle kahvilaan tulijalle, että tämän tulisi maistaa paikan omaa latte macchiatoa, jos tämä ei sitä vielä ollut kerennyt maistaa. Hän ei kuitenkaan kyseistä lattea ostanut, vaikka tiesi sen olevan hyvää ja miedolta kahvilta maistuvaa. Hyeon-Joon otti kahvimukinsa takaisin oikeaan käteensä ja poistui sitten kahvilasta syksyiseen ulkoilmaan – suuntanaan kotinsa.
Nuorukaisen hieman naiselliset kasvot – ne antoivat hyvän mahdollisuuden muuntautua naiseksi – olivat harmaan palestiinalaishuivin peitossa. Syksyn saapuminen oli saanut Hyeon-Joonin pukemaan päälleen tavallista enemmän. Oliivinvihreä maihinnousutakki oli kuitenkin nuoren miehen yllä avonaisena, jolloin se paljasti alla olleen käsin neulotun harmaan villapaidan. Hyeon-Joonin pursuava vaatekaappi saa hänet miettimään aamuisin ja jopa muinakin aikoina, mitä hän voisi pukea ylleen. Hänen vaatekaapistaan löytyy niin miesten että naisten vaatteita. Ristiinpukeutumista hän oli harrastanut – jos sitä edes pystyi sanomaan harrastukseksi – 18-vuotiaasta lähtien eli hänellä oli jo kolme vuotta kokemusta siitä kuinka saisi itsensä näyttämään naiselta ja kuinka saisi myös käyttäytymisensä samanlaiseksi. Hyeon-Joon ei ole kertonut kenellekään harrastuksestaan ja uskoo siihen, että kukaan ei ole saanut sitä selvillekään. Tämän ristiinpukeutumisen lisäksi nuorukainen toimii kamppailulajien valmentajana. Hän toivoo veljensä osallistuvan jossain vaiheessa yhteistyöhön kamppailulajien pariin.
Attachment Deleted
|
|
|
|
Post by petefromtheshop on Oct 17, 2015 19:23:16 GMT
mä voisin tulla jos vaan jaksan käynnistää koneen, en nyt ihan kuiteskaa kännykällä ala roolii
|
|
|
|
Post by marakatti on Oct 17, 2015 19:27:54 GMT
Isabella Kathleen Fox nosti katseensa alelaarissa olevista koruista ulko-ovelle, joka auetessaan päästi sisälle viileän tuulenpuuskan, kunnes se loksahti takaisin kiinni. Sisään oli astellut Isabellan työkaveri, joka tarkoitti sitä että hänen työvuoronsa olisi tullut päätökseen ja hän pääsisi lähtemään kotiin Helenen pitäessä liikettä auki vielä parisen tuntia. Isabella moikkasi itseään muutaman vuotta vanhempaa naista pikaisesti ja lompsi korukaupan takahuoneeseen vetämään takkia ylleen. Hän ei tiennyt, kuka oli suunnitellut nykyiset työvuorot mutta nuori nainen haistattaisi tälle henkilölle pitkät jos joku päivä nimi tulisi esille. Fox astui koruliikkeestä vilkkaalle kadulle ja nakkasi laukun olalleen. Hän lähti kävelemään kohti omaa naapurustoaan, joka oli tullut jo hyvässä ajassa naiselle tutuksi. Ympäristö ei ollut tuntunut enää pitkään aikaan vieraalta, vaan itseasiassa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Isabella saattoi kutsua jotakin paikkaa kodikseen niin että se myös tuntui hyvältä. Vaaleat hiukset lennähtivät taakse kun vastaan iski yllättäen tuulenvire, mutta ei ilman viilemeninen haittaisi häntä. Isabelle nautti ulko-ilmasta aina kun mahdollista, ja siksi hän kulki työmatkansakin jalan. Nuori ei katsonut hyvällä niitä jotka makasivat sängyissään puolelle päivää ja nousivat siitä ylös vain päästäkseen olohuoneen television ääreen syömään aamupalaa, jota se ei edes enää ollut siihen aikaan. Attachment Deleted |
|
|
|
Post by wifix on Oct 17, 2015 19:31:20 GMT
isaac conroy chavez - sekoitti hieman työpäivän jäljiltä jo sekaisiksi tulleita hiuksiaan, nostaen tietokonelaukkunsa olalleen, suoristaen ryhtiänsä samanaikaisesti. Kätensä taskuihinsa upottaen herra käveli kohti asuntonsa ulko-ovea, miettien mihin hän käyttäisi loppupäivän. Kahvia, sitä hän tarvitsisi niin nopeasti kuin mahdollista, ja se tietenkin tulisi olemaan ensinmäinen asia jonka Isaac tekisi heti sisälle päästyään. Hän vetäisi toisen kätensä pois taskustaan, vetäen mukaansa myös asuntonsa avaimet, joissa roikkui kiinni pieni toyota-merkki, jonka hän oli vielä nuoressa iässä saanut isältään.
Sisälle päästyään tietokonelaukku löysi pian paikkansa keittiönpöydältä, Chavezin jo tonkiessa keittiökaappeja. Ylimmästä kaapista mies kouraisi käteensä pienen, peltisen rasian jossa hän säilytti kahvinpurujaan, annostellen pari lusikallista puruja keittimensä suodatinpussiin. Veden hän laittoi aina heti aamulla valmiiksi kahvinkeittimeen, joten ainut asia mitä hänen enää tarvitsi tehdä oli painaa käynnistysnappia. Pieni hymy kohosi meksikolaistaustaisen huulille, kahvinkeittimen suhahtaessa päälle. Nyt hänellä oli hyvin aikaa vaihtaa vaatteensa johonkin hieman rennompiin, ja polttaa päivän ensinmäinen tupakka sillä välin kun kahvi valmistui. Askeleet kohtasivat pian kohti yläkertaa, Conroyn vetäessä kravattinsa pois samanaikaisesti - ja tietenkin tiputtaen sen tapansa mukaisesti rappukäytävään, josta hän sitten pyykkejä laittaessaan noukkisi sen. Valkoinen kauluspaita sen sijaan löysi paikkansa petaamattomalta parisängyltään, tummien farkkujensa viereltä, miehen vaihtessa päälleen vaaleanharmaan collegehousut sekä kokomustan hupparin. Hieman vielä mustan hupparin hihoja käärien, opettaja vetäisi sängylle jätettyjen farkkujensa taskusta juuri ostetut tupakka-askinsa, suunnaten takaisin alakertaan.
Chavez oli juuri jättänyt toisen askeistaan sisälle, istuen nyt toinen aski kädessään ulko-ovensa edustalla. Yksi, juuri askista napattu kääryle lepäsi kaikessa rauhassa miehen huulten välissä, hänen imaistessa tupakasta hieman, antaessaan samalla sytyttimen liekin leikitellä pall mallin päätä. Tupakka syttyi alta aikayksikön, saaden pienen virneen kohoamaan nuoren miehen huulille. Hän laski tupakan etu- ja keskisormensa väliin, henkäisten harmaata savua keuhkoistaan, antaen viileän tuulen sekoittaa tummanruskeita hiuksiaan.
|
|
|
|
Post by wifix on Oct 17, 2015 19:32:09 GMT
mä voisin tulla jos vaan jaksan käynnistää koneen, en nyt ihan kuiteskaa kännykällä ala roolii tule!! |
|
|
|
Post by Jp on Oct 17, 2015 19:40:12 GMT
Lomake -
Kim Hyeon-Joon - mies - pan - 21 - rakennus 2, asunto 2 - kamppailulajien opettaja - Astra (Angelus)
- syntynyt joulukuun 24. päivä
- kamppailulajivalikoima on vielä vain taekwondossa ja potkunyrkkeilyssä, mutta on suunnitellut laajentavansa myös hapkidoon, kun hänen veljensä sattuu kiinnostumaan yhteistyöstä
- harrastaa ristiinpukeutumista elikkä pukeutuu välillä naiseksi; käyttää silloin Moon Jung-ji -nimeä ja useimmiten puoleen selkään pituista mustaa peruukkia, joka on tehty aidoista hiuksista
- nuorukaisen isä on pohjois-korealainen, kun taas äiti on etelä-korealainen
- pituutta nuorukaiselle on siunaantunut vain 155cm
- oikeakätinen
- juo kahvia kahvikerman/maidon ja sokeripalan kera
View Attachment
//Tunkisko ne yhdet sen oppilaiks... |
|
|
|
Post by Jp on Oct 17, 2015 19:43:23 GMT
uppi... pelaa alaikäisel.
|
|
|
|
Post by wifix on Oct 17, 2015 19:45:25 GMT
uppi... pelaa alaikäisel. /nosiis tosiaan voithan sä alaikäisellä tulla jos siltä tuntuu, mutta silloin ei voi asua yksin  |
|
|
|
Post by Jp on Oct 17, 2015 19:48:38 GMT
//Mietin vaan, et tuo kuva on se ongelma.... oon puhelimel, koska ainoo toimiva netti.
|
|
|
|
Post by Fafaali on Oct 17, 2015 19:51:36 GMT
Im Yoon Suk - Nuori mies kaarsi autonsa parkkiin, kun oli saapunut kotiin. Hän nousi ylös autostaan ja pamautti oven kiinni, jonka jälkeen manuaalisesti laittoi auton ovet lukkoon. Kaukosäädintä ei ollut, varmuutta ei edes ollut siitä, oliko sellainen mukamas joskus ollutkin. Mies vielä varmisti, että ovet ovat lukossa ja sitten käveli rivitaloasunnolleen. Hän kaivoi avaimet taskustaan ja laittoi avaimen lukkoon. Avain ei kuitenkaan kääntynyt lukossa. Yoon Suk ryskytti hiukan oveaan ärsyyntyneenä. "Ja haista sinä pa...!" hän huusi vihaisena, kunnes tajusi, mikä oli vikana. Hän oli käyttänyt väärää avainta. Avain, joka oli lukossa oli töihin sisällä oleviin oviin. Nopesti avain lähti lukosta ja oikea avain päätyi lukkoon. Hän käänsi avainta ja avasi oven. Ennen kun hän astui sisälle, hän katsoi ympärilleen, toivoen, että kukaan ei kuullut hänen karjaisuaan ovelle. Se oli vain ovi, ei se mitään pahaa ollut tehnyt. Sitten aasialainen luikahti sisälle.
Yoon Suk heitti avaimet kulhoon, joka oli oven vieressä. Hänen täytyi erottaa työavaimet ja persoonalliset avaimet toisistaan. Se oli ollut ajatuksissa jo pitkään, mutta koskaan ei ollut toteutunut. Mies otti kengät jaloistaan ja käveli ensin keittiöön, jotta saisi kahvia. Hän kurotteli tavarat hyllyiltä ja laittoi kahvin kiehumaan. Sitten hän marssi suorinta tietä sohvalle olkkariin odottamaan tuota mustaa nestemäistä unelmaa.
Yoon suk heitti jalat sohvapöydälleen ja muisteli niitä aikoja, kun hän ei kotona saanut laittaa jalkoja pöydälle, koska hänen äitinsä kielsi sen. Nyt hän pystyi tekemaan mitä ikinä huvitti. Se oli hyvä asia, mutta hiukan surullinenkin, koska hän kaipasi vanhempiaan. Mies sulki silmänsä ja rentoutui, kunnes saisi kahvia. Kahvin jälkeen hänen pitäisi mennä lenkille. Tai eihän se mikään pakko ollut, mutta se oli tavoite, jota hän havitteli.
|
|
