|
|
Post by pokemon on Oct 13, 2015 17:28:58 GMT
tuunks uuel vai vanhal?  uskon et varmaa joudut tulla vanhal ku se laatikko tuli. tai sillee ku mäki tulin tähä vähä myöhäs nii tulin vanhal  |
|
|
|
Post by sini on Oct 13, 2015 18:36:53 GMT
joo varmaa ihan hyvä tulla vanhalla :-D
|
|
|
|
Post by pokemon on Oct 13, 2015 18:38:31 GMT
joo varmaa ihan hyvä tulla vanhalla :-D muuten ainiin sori, roolailen sulle tässä ihan pian kunhan käyn nopeesti suihkussa. |
|
|
|
Post by sini on Oct 13, 2015 18:41:06 GMT
joo varmaa ihan hyvä tulla vanhalla :-D muuten ainiin sori, roolailen sulle tässä ihan pian kunhan käyn nopeesti suihkussa. juu :-) |
|
|
|
Post by MayMay on Oct 13, 2015 19:08:20 GMT
Voisin vaikkapa tehdä tänne toisenkin hahmon, joka siis olis vanha, kunhan ensin pääsisin kunnolla perille näist ropen jutuist
|
|
|
|
Post by pokemon on Oct 13, 2015 20:03:26 GMT
Racquel seisoi jännittyneenä miehen edessä, yrittäen pysyä rauhallisena, mikä tässä tilanteessa oli suoraan sanottuna hyvinkin vaikeaa. Mitenkään hän ei pystynyt luottamaan mieheen, hän ei uskaltanut luottaa mieheen, jonka olemassa olosta ei ole aikaisemmin tiennyt mitään. Oli vaikea luottaa henkilöön, jonka oli tiennyt vain muutamien minuuttien verran. Katse siirtyi pian naishenkilöön, joka saapui kaksikon luokse ja hermostuneesti nainen puri alahuultaan. Jostain kumman syystä tummatukkainen nainen sai vaaleaverikön ottamaan pari askelta taaksepäin. Jonkinlaisen pahan aavistuksen nainen sai toisesta tytöstä. Ehkä hän oli miehen kumppani ja oli mustasukkainen? Hellästi nainen puri alahuultaan, kuunnellen naisen ensimmäisen lauseen, joka sai naisen silmät pyöristymään. Häntä pelotti, että jos miehellä sattuikin olemaan sellainen maine. Saattoi toki kyseessä olla myös vitsi, mutta nainen oli vielä niin pihalla kaikesta, ettei osannut ajatella sitä vitsinä. "Labyrintti?", vaaleaverikkö päätyy kysymään ihmeissään. Hän ei ollenkaan tiennyt, mitä nainen sillä tarkoitti. Kaikki oli aivan sekavaa ja tämä tuntui älyttömän kauhealta. Racquel halusi vain pois tästä tilanteesta, kunpa kaikki olisi vain jotain hullua painajaista. "Minkä ihmeen takia? Mitä tämä edes on? Jotain sairasta pelleilyäkö?", nainen jatkaa kyselyään, yrittäen hengittää mahdollisimman rauhallisesti, mutta tuntui epäonnistuvan siinä, josta johtuen hengitys oli hyvinkin epätasaista. Nainen yritti päänsä sisällä kuitenkin rauhoitella itseään. Domitienne katselee päätään pyöritellen toisen vauhkoamista, vaikka ei halua edes muistella omaa paniikkiaan, joka oli ollut paljon isompi kun toisella - hän ei olisi varmaan edes kestänyt mitään näin suorapuheista tietoa keltään. " Jep, aivan oikein kuulit. Labyrintti. " tummaverikkö kohottaa kulmiaan, kun katselee toista ehkä hieman tuntien sääliä - ollen kuitenkin näyttämättä sitä. Toinen varmasti tulisi selviytymään kaikesta paljon paremmin, jos toiselle kerrottaisiin asiat suoraan, eikä mitenkään hienostellen - se oli vain jotenkin niin typerää. " En tiedä, kukaan meistä ei tiedä.. mutta kyllähän tämä joltain sairaalta pelleilyltä tuntuu. " Domitienne pörröttää hieman hiuksiaan, kun katselee toisen panikointia, vaikka toinen kylläkin yritti näyttää jotenkin rauhalliselta. " Mutta joo, kerro toki mullekkin jos saat kysymyksiis vastaukset. " tummaverikkö lisää perään, hymähtäen hieman ärsyttävästi, vaikka sisällään hän itsekkin tunsi jonkinlaista pelkoa näkisikö hän ketään muita enään, kun näitä ketkä olivat joutuneet myös labyrinttiin. Valitettavasti naisenalku ei edes nauttinut olostaan täällä - ei hänellä ollut kauheasti edes ystäviä, vaikka ei kyllä ihmettele sitä itsekkään yhtään. / tota ei kai haittaa, jos vaihtaisin tähän kuvaa? :c |
|
|
|
Post by paskarusina on Oct 14, 2015 1:16:56 GMT
tuunks uuel vai vanhal? uskon et varmaa joudut tulla vanhal ku se laatikko tuli. tai sillee ku mäki tulin tähä vähä myöhäs nii tulin vanhal joo |
|
|
|
Post by paskarusina on Oct 14, 2015 4:46:57 GMT
|
|
|
|
Post by sini on Oct 14, 2015 5:59:10 GMT
joo :-) lisään sut listaa sit ku pääsen koneelle :-) |
|
|
|
Post by pokemon on Oct 14, 2015 14:55:56 GMT
joo :-) lisään sut listaa sit ku pääsen koneelle :-) pelaatsä mulle pia c: |
|
|
|
Post by paskarusina on Oct 14, 2015 16:14:07 GMT
yyyy mihin tungen coryn  |
|
|
|
Post by sini on Oct 14, 2015 16:36:38 GMT
yyyy mihin tungen coryn tonne vaa näitten seuraks :-D roolaan ihan just ku saan ton koneen :-) |
|
|
|
Post by paskarusina on Oct 14, 2015 16:59:31 GMT
CORY haukotteli tylsistyneesti ja pörräytti tummia hiuksiaan. Hän oli kyllästynyt tähän koko labyrintti juttuun. Hän halusi pois täältä, kauas pois. Johonkin turvalliseen ja normaaliin paikkaan, jossa ei tarvinut juosta henkensä edestä yrittäen löytää uloskäyntiä ja jossa uusia, hämmentyneitä ja yleensä paniikissa olevia ihmisiä ei vain putkahdellut sattumanvaraisesti tähän kamalaan paikkaan. Cory ei muista eikä tiedä miten oli tänne joutunut, niin kuin ei kukaan muukaan. Muistikuvat alkavat siitä, kun Coryä nostettiin ylös häkistä, jossa oli myös pari vaatekappaletta ja kaksi kanaa. Tästä muistikuvasta on nyt vuosi, eikä Cory millään usko että hänellä ei ollut minkäänlaista elämänkertaa ennen tuota tapahtumaa. Hän vain ei muista mitä on käynyt ja missä, mutta sen tietää ettei täältä pääse pois. Ei ainakaan tähän mennessä ole päässyt, eikä luultavasti pääse jatkossakaan. Labyrintti on mahdoton ja joskus Cory jopa miettii, onko koko labyrintissa edes ulospääsyä. Tummaverikkö asteli laiskasti muiden luo katsomatta edes sen tarkemmin, ketkä tässä niin sanotussa ringissä seisoskelivat. Jo vähän matkan päästä Cory kuitenkin erotti, että joukossa oli yksi uusi. "Domitienne heti pelottelemassa uusia", Cory virnisti leveästi ja vei kätensä puuskaan rintakehälleen. Hän silmäili uutta naista pää kallellaan, paino oikealle jalalle nojattuna. Hänellä oli tapana ensin vain katsella sivusta uusia ja jos he vaikuttivat mukavilta ja Coryn 'kriteereihin sopivilta', saattoi hän jopa tutustua. - ehhh en voi laittaa kuvaa koska puhelin |
|
|
|
Post by sini on Oct 14, 2015 17:43:59 GMT
Racquel oli siinä pisteessä, että alkaisi aivan pian itkemään. Häntä pelotti, mutta enemmä ahdisti ja tuntui, että hengittäminen alkoi vaikeutua. Kaikki tämä tuli niin nopeasti ja oli niin erilaista, vaikka ei naisella ollut mitään mihin tätä tilannetta voisi verrata, kun niin sanotusta entisestä elämästä ei ollut mitään muistikuvia. Hän ei siis osannut sanoa, että oliko tämä kauhein asia mitä oli koskaan kokenut, mutta vahvasti hänestä tuntui, että kyllä tämä oli. Ei mikään voinnut olla pahempaa, kuin tähän tilanteeseen joutuminen. Hellästi nainen puri poskensa sisäpintaa, yrittäen vain seistä mahdollisimman rauhallisena. Kuitenkin nainen päätyi keräämään hiuksiaan nyrrkeihinsä, yrittäen olla itkemättä.
"Kai tämä on vain jotakin kauheaa painajaista? Pliis, kertokaa, että tää on jotain painajaista", vaaleaverikkö mumiseen, yrittäen pitää itsensä kasassa.
Hän huomaa, kuinka paikalle saapuu mieshenkilö, mutta nainen ei kuitenkaan sano miehelle mitään, vaikka tuo totesikin jo toiselle naiselle jotain. Racquel keskittyi vain siihen, ettei alkaisi itkemään hysteerisesti kaikkien edessä. Sitä hän ei halunnut. Hänen täytyisi näyttää rohkealta ja siltä, että osaisi pitää tunteensa kurissa, vaikka suoraansanottuna hän oli tunteellinen ihminen ja tunteiden hallitseminen oli hyvinkin vaikeaa. Nainen päätyi puremaan alahuultaan, räpytellen silmiään samalla, jottei kyyneleet alkaisi valua.
|
|
|
|
Post by pokemon on Oct 14, 2015 20:30:41 GMT
Domitienne katsoi toista arvostelevasti, toivoen toisen saavan jonkinlaisen kohtauksen, jotta hänen omansa unohdettaisiin. Ilkeäähän se oli toki - mutta hän ei jaksanut jokapäiväistä läppää siitä, kuinka hän itse sekosi eikä kukaan ole ikinä ollut niin sekaisin. Se tuntui vieläkin oudolta varmaan muiden mielestä, että tummaverikölläkin olisi jonkinlaiset tunteet, mutta kyllä vain oli. Itsekseen tuhisten hänen kyllä käy hieman sääliksikin toista, mutta eipä tälle mitään voi.
" No voithan sä sen niinkin ajatella, jos paremmalta tuntuu. " tummaverikkö vie katseensa maahan, hieman päätään pudistellen. Olisihan se nyt vain mukava herätä.. sieltä mistä oli ikinä kotoisikaan?
Nainen kuulee oman nimensä, joka saa hänet hieman hätkähtämään - tunnistaen kyllä äänen heti, Coryhän se oli. Tuo oli ainut, johon hän luotti, vaikka ei ollut koskaan toiselle siitä sanonut. Toinen oli saanut tummaverikön itkemiskohtauksen loppumaan ja saanut muutenkin hänet rauhalliseksi. Se oli jotenkin outoa, silloin oli tuntenut olonsa edes hieman turvalliseksi.
" Pyh, mä en pelottele ketään. Kerron vain asioita, jotka ovat ihan totta. " Domitienne katselee miestä, pienesti hymähtäen - ensimmäinen iloinen ilme naisen naamalla tänään. Hän pörröttää hieman hiuksiaan, kun vie katseensa takaisin blondiin.
" Tää tässä on Cory. Häntä kannattaa varoa, jos kulkee yksin täällä. Ei tiedä mitä se tekee. " tummaverikkö vie kiusoittelevan katseensa pidempään mieheen, jota pukataan olkaan tuttavallisesti. Kunhan hän läppää vain heitti, mutta nainen ei itse edes tiennyt toivoiko toisen tajuavan sitä vaiko ei. Toisaalta toinen varmaan ei edes tajuaisi ottaa mitään pelkkänä vitsinä nyt, kun pelkäsi niin paljon - valitettavasti toisen ponnistelujenkin kanssa toisesta näki, että kaikki ei ollut kunnossa.
|
|
