|
|
Post by sini on Oct 9, 2015 15:20:46 GMT
ei pakosta, jos et taho :-) voihan se olla ei-mukana oleva hahmo myös :-) Mietin vaa... kiva... aika akward. Joo tota noin... näil mennään... hauska ongelma täs olis se, et jos toisiksi vanhin on varaboss niin koko labyrintin nuorin on varaboss ja se on Acen pikkusisko.... tekee muuten pelistämme hauskan. no johtaja voi olla sellanen, joka on koettu henkilöksi, joka osaa johtaa asioita tasa-arvosestu :-) |
|
|
|
Post by Jp on Oct 9, 2015 15:22:32 GMT
//Joo... en tiedä... tästä tulee jännäää...
|
|
|
|
Post by Jp on Oct 9, 2015 15:24:02 GMT
//Joo... en tiedä... tästä tulee jännäää... //Siitä vaan jos haluat bossin... silti mä nauran ajatukselle, et 12v varajohtajana, koska vuosi. |
|
roxia
Tonttukissa
Posts: 13 
|
Post by roxia on Oct 9, 2015 15:27:19 GMT
DALE niminen nuorukainen avaa ensiapupakkinsa samalla tarkistaen, että kaikki laastareista sideharsoihin on tallella. Ensiaputarvikkeita heillä on vähän, mutta tarpeeksi pikkukolhujen varalta, joskus myös niiden isompienkin. Nuori mies ei ollut omasta mielestään hyvä haavojen puhdistamisessa tai nyrjähdyksen diagnooseissa, mutta muitakaan vaihtoehtoja hänellä ei ollut, ainakaan sen jälkeen kun meni loukkaamaan itsensä. Dale aloitti leirissä työskentelyn juoksijana, sillä mihinkään muuhun työtehtävään nuorukainen ei sopeudu - ensiapuunkin hädin tuskin. Juoksunlahja oli hänelle suotu, muttei brunette päässyt sitä pitkään käyttämään, kunnes hän loukkasi polvensa, jonka seurauksena puoleen vuoteen Dale ei pystynyt edes kunnolla juoksemaan. Nyt kuntouduttuaan mies siis päätti aloittaa ensiavun puolella, koskei halua olla turhake, eikä muutenkaan laiskottelijoita leirissä siedetä. Laiskottelijat voisi hänen puolesta viskata labyrinttiin asumaan, jos ei työnteko kerran maistu! Aurinko porottaa korkealla sinisellä taivaalla ja leirissä on aika rauhallista ottaen huomioon sen, että laatikko on hetki sitten saapunut. Dale alkaa hitaasti laahustaa työpisteeltään kohti sitä, muun ihmisvirran mukana. Hän potkii maassa olevia kiviä ja haroo välinväliä silmiensä eteen valahtavia hiuksia. Ympäristöään tarkkaileva nuorukainen pitää kuitenkin suurimmaksi osaksi naamansa kohti maankamaraa. Dale istahtaa viileälle nurmikolle laatikon vierelle samalla pälyillen sen sisältöä - uusia asukkaita ja tarvikkeita. "Mitä helvettiä?" hän mutisee katsoen uudestaan, ja kyllä: Uusia tulokkaita, ei tulokas. "Miksi teitä on niin monta?" mies kysyy tyrmistyneenä. Ylimääräisiä tulokkaita tarkoittaa lisää työvoimaa, mutta myös lisää syöviä suita. Hämmästyneenä hän katselee ympärilleen suu auki odotellen, että joku muu sanoisi jotain. Mies nostaa kulmakarvaansa ylöspäin, kun joku nuori nainen kömpii laatikosta nurmelle. Tulokas näyttää säikähtäneeltä, ehkä jopa hieman pelokkaalta. Dale pompahti siinä samassa seisaalleen ja tervehti: "Hei tulokas". Miehen naamalle vääntyy vaisu hymy, kun hän tutkiskelee naista. Aurinko suuntautuu suoraan bruneten silmiin pakottaen hänet siristelemään. Attachment Deleted |
|
roxia
Tonttukissa
Posts: 13
|
Post by roxia on Oct 9, 2015 15:30:35 GMT
//Joo... en tiedä... tästä tulee jännäää... //Siitä vaan jos haluat bossin... silti mä nauran ajatukselle, et 12v varajohtajana, koska vuosi. Musta se ois kyl tyhmää jos 12 v ois varajohtaja :DDDD menis semmonen todentuntoisuus.. |
|
|
|
Post by Jp on Oct 9, 2015 15:32:48 GMT
//Siitä vaan jos haluat bossin... silti mä nauran ajatukselle, et 12v varajohtajana, koska vuosi. Musta se ois kyl tyhmää jos 12 v ois varajohtaja :DDDD menis semmonen todentuntoisuus.. //Just tämän takia meidän on keksittävä jotain muuta... tulojärjestys se ei voi olla, koska kuten sanoin 12 v olis varapomo... ellei näil oo sit luonteen mukaan, et joku olis valittu tähän hommaan. |
|
roxia
Tonttukissa
Posts: 13
|
Post by roxia on Oct 9, 2015 15:36:12 GMT
Musta se ois kyl tyhmää jos 12 v ois varajohtaja :DDDD menis semmonen todentuntoisuus.. //Just tämän takia meidän on keksittävä jotain muuta... tulojärjestys se ei voi olla, koska kuten sanoin 12 v olis varapomo... ellei näil oo sit luonteen mukaan, et joku olis valittu tähän hommaan. //En tiiä sit voisko se ollut joku, että se olis jo päätetty? Et, jos nää illalla tai joskus äännestäs? Tai sit sitä ei vaa oo kellään ennen , että joku voi joskus tehä sille hahmon  |
|
|
|
Post by Jp on Oct 9, 2015 15:37:28 GMT
Toi muuten oli hyvä idea...
|
|
|
|
Post by sini on Oct 9, 2015 16:11:51 GMT
Racquel seisoi paikoillaan, yrittäen saada jonkinlaista selkoa ahdistavasta ja pelottavasta tilanteesta. Suoraan sanottuna hän pelkäsi kuollakseen, sillä ei todellakaan tiennyt mitä pitäisi tehdä tai miten pitäisi reagoida. Mitä luultavammin hän ei koskaan ollut joutunut samanlaiseen tilanteeseen, varmuudella hän ei sitä voinnut sanoa, sillä mitään hän ei menneisyydestään muistanut, eikä kyllä mistään muustakaan. Jos tilanne ei ollut vielä tarpeeksi paha niin se paheni sillä, että nainen ei ponnisteluistaan huolimatta onnistunut muistamaan nimeään. Ei ollenkaan mitään. Kuka hän siis oli?
Vaaleaverikkö säpsähti hieman, kuullessaan tervehdyksen, joka luultavammin oli osoitettu hänelle. Toinen "tulokas" ei nimittäin ollut vielä tullut ylös ruohikolle, joten nainen päätyi katsomaan äänen tulosuuntaan, puristaen kätensä nyrkkiin. Ulkoisella olemuksellaan nuori nainen yritti näyttää pystyvänsä puolustamaan itseään, vaikka mitä luultavammin ei siihen, ehkä pystynytkään. Hän tunsi sen luissaan. Ketään hän ei missään nimessä uskaltaisi lyödä, sillä hänen piti tulla hyväksytyksi joukkoon.
"Minuako tarkoitat?", nainen kysyi varovasti hiljaisella äänellään, purren sen jälkeen valkoisilla hampaillaan alahuultaan, johon oli jo aikaisemminkin takertunut. Se oli kyllä selvä merkki siintä, että naista jännitti aivan kamalasti. Muutaman askeleen verran hän liikkui eteenpäin, pois laatikon lähettyviltä. Hän tunsi, kuinka ihmisten katseet olivat kohdistuneet häneen ja se ahdisti häntä hyvinkin paljon, sillä hän ei todellakaan tiennyt miten hänen pitäisi olla tässä tilanteessa. Huomion keskipisteenä ei todellakaan ollut kiva olla. Nainen huomasi, ettei mitenkään tykännyt siintä, että ihmiset katsoivat hänen jokaista liikettään.
|
|
|
|
Post by Jp on Oct 9, 2015 17:31:41 GMT
//Voisin roolia.... kumpihan sopisi tilanteesen paremmin sellainen räväkkä esittäytyminen vai sellainen katselen tässä sivusta maisemia ja olen muuten (henkilön nimi)?
|
|
roxia
Tonttukissa
Posts: 13
|
Post by roxia on Oct 9, 2015 17:48:42 GMT
DAVE polkee vihreää nurmen pintaa jalallaan pitäen samalla katseensa tiukasti tulokkaassa. Pieni naurahdus kuuluu bruneten suusta kuullessaan naisen kysymyksen. "Sinua juurikin", mies vastaa huvittuneena, mutta kuitenkin hänen äänessään on havaittavissa ymmärtäväisyyttä, sillä moni tulokas olisi tuossa tilanteessa yrittänyt pötkiä pakosalle. Dave muistaa vieläkin kirkkaasti oman pakokauhunsa yhdeksän kuukautta sitten, kun itse putkahti laatikosta muiden ihmisten ilmoille. Hän oli jopa yrittänyt juosta karkuun, mutta kompuroidessaan mies oli päättänyt luovuttaa. Sopeutuminen leiriin kävi aika mutkattomasti häneltä, suurin vastoinkäyminen oli jalan loukkaaminen. Dave ravistaa äkkinäisesti päätään, hän oli uponnut täysin ajatuksiinsa hetkeksi. "Muistatko mitään?", hän kysyi tyynen rauhalliselta äänellä yrittäessään luoda katsekontaktin tulokas naiseen. Mies oli utelias, vaikka hän oli lähes varma, ettei hän muistaisi mitään niin, kuin ei kukaan tulokas. Itsevarmuus paistoi Daven kasvoilta, sillä hän tunsi itsensä rohkeaksi, sillä kukaan muu vanhoista asukeista ei ollut toistaiseksi uskaltanut avata suutaan, ainakaan vielä. Hän haroo ruskeaa tukkaansa samalla, kun kiroaa mielessään, että miksi hänen piti juoksija-aikoina kadottaa huivinsa labyrinttiin, sillä se on varmaa, ettei mies tule sitä enää koskaan löytämään. Hän omistaa myös toisenkin huivin, mutta se on väriltään vihreä - Dave inhoaa nimittäin vihreää, mutta rakastaa mustaa sekä sinistä. Nuorukainen vilkaisee sivusilmällään kohti laatikkoa, jossa odottaisi vielä toinen tulokas tarvikkeiden seassa. Attachment Deleted |
|
|
|
Post by Jp on Oct 9, 2015 18:03:34 GMT
Alecto oli tosissaan huomannut uuden mahdollisen tulokkaan ilmestymisen vasta siinä vaiheessa, kun muutkin olivat kerääntyneet tuon uuden ihmisen ympärille. Lopullisesti Alecton katse oli löytänyt tulokkaan vasta siinä vaiheessa, kun tuo sai raivattua itsellensä sen verran tilaa, että tuo näki edes jotain ihmisjoukosta, kunnes pallopää keksi kokeilla kiivetä veljensä reppuselkään näkyvyyden varmistamiseksi. Tuskinpa Ace kieltäytyisi tekemästä hänelle tuota pientä palvelusta. Tosin veljensä selässä olemalla Alecto varmistaisi lähes pakosta itselleen melkoisen määrän ylimääräistä huomiota. Ei Acen pikkusiskolla kyllä mitään sitä vastaan ollut, mutta harvemmin neitsyen merkkiin syntyneet halusivat loistaa led-lampun tavoin huomion keskipisteenä. Tytön lyhyydestä ei ollut todellakaan Alectolle hyötyä, sekä siitä, että hän oli joukon nuorin. Juurikin vähäisten vuosiensa takia Alecto ei voinut saada johtajan paikkaa, vaikka joku olisi sitä hänelle vitsillä ehdottanutkin. Kyllä jokainen labyrintissä muutaman kuukauden viettänyt hoksasi ennen pitkää, että Alectolla oli ehkä pisin kokemus labyrintissä, mutta ei tosielämässä. Osa heidän leirissään asuneista oli ehtinyt näkemään muutakin elämää paljon suuremmalta aikaväliltä ennen labyrinttiin tuloa kuin Alecto, joten luultavasti he olivatkin oppineet paljon enemmän ihmissuhteista ja sosiaalisista suhteista.
”Emme ole siis vielä päättäneet mikä hänestä tulee sekä tehneet päätöstä kohdallani, joista vaihtoehtoinani on jatkaa juoksijana veljeni jalanjäljissä tai siirtyä ensiapuun Dalen avuksi? Minähän olen toiminut nykyään molemmissa tehtävissä vuorotellen, kun mitään lopullista mehän emme ole vielä päättäneet kodallani”, kolmetoistakesäinen totesi yllättäen ja piti silmällä muita paikalla olevia kääntämättä katsettaan kuitenkaan tulokkaasta.
//500 viestiä täynnä mulla muuten
|
|
|
|
Post by sini on Oct 10, 2015 9:55:19 GMT
Racquel seisoi hyvinkin ahdistuunena kaikkien keskellä, keskittyen siihen, että hengitys pysyisi tasaisena. Hän ei halunnut saada minkäänlaista paniikkikohtausta tässä kaikkien edessä vaan hän haluaisi näyttää mahdollisimman rohkealta ja siltä, että olisi tosissaan valmis puolustamaan itseään. Mitään hän ei kyseisistä ihmisistä tiennyt, joten oli aivan mahdollista, että nämä voisivat aivan hyvin tehdä naiselle jotakin. Vaaleaverikkö ei edes tiennyt, mitä oli joutunut kokemaan jo ennen tänne tuloa. Oliko häntä kohdeltu kamalasti vai oliko hän ollut jonkinnäköinen koekaniini? Ajatuskin siintä, että naista oltiin käytetty jonkinlaisiin testauksiin oli kamala ja hän toivoi, että voisi unohtaa kokonaan sen ajatuksen ja muistaa sen jälkeen nimensä. Hän halusi kovasti muistaa, mikä hänen nimensä oli, muttei millään saannut sitä päähänsä.
"E-en", nainen päätyi vastaamaan miehelle varovasti, päätyen katsomaan miestä niin, että kaksikolle syntyi katsekontakti. Häntä pelotti, sillä ei ollut ollenkaan varma kannattaisiko miehelle puhua. Entä jos mies päätyisi tekemään naiselle jotain sen jälkeen, kun oli saannut naisen luottamuksen. Hän ei todellakaan saannut luottaa kehenkään ennen kuin oli täysin varma siintä, mikä koko tilanne oli.
Nainen säpsähti, kuullessaan vielä ääntä, muttei ollut varma, kuinka vahvasti se liittyi häneen. Suoraan sanottuna hän ei keskittynyt sen kuuntelemiseen vaan käänsi katseensa kohti isoja kivisiä muureja, seuraten katseellaan niitä, löytääkseen jonkinnäköisen uloskäynnin. Kuitenkin pyörähdettyään kokonaan ympäri hän tajusi, että ulospääsyä ei ollut. Sen tajuaminen ahdisti naista yhä enemmän. Käsiään hän puristi nyrkkiin, purren alahuultaan. Itsevarmuuspuuskassaan nainen lähti kävelemään pois ihmisten luonta, pitäen katseensa harmaassa kivessä. Hän halusi tietää, mikä tarkoitus muurilla oli.
Racquel tajusi ihmisten tekevän hänelle tilaa, jolloin hän päätyi jatkamaan kävelyä kohti muuria, joka oli suht kaukana, mutta kyllä nainen mahdollisesti voisi sinne juostakkin, jos kävely veisi liian kauan. Tuumasta toimeen. Nainen päätyi katsomaan ihmisjoukkoa, siirtäen katseensa sen jälkeen takaisin muuriin. Muutaman pitkän ja raskaan hengenvedon jälkeen nainen näytti olevan valmis lähtöön, josta ei mennyt montaakaan sekunttia, kun nainen lähti juoksemaan kaikilla voimillaan kohti muuria.
|
|
roxia
Tonttukissa
Posts: 13
|
Post by roxia on Oct 10, 2015 12:53:15 GMT
DALE vetää syvää henkeä yrittäessään pohtia sitä, että miksi tulokkaita on tällä kertaa kaksi, vaikka yleensä tulee vain yksi? Tarkoittaisiko se sitä, että ensi kuussa ei laatikko tulisikaan vaan vasta kahden kuukauden päästä? Vai sitä, että laatikkoa ei enää tulisikaan, että leiriläiset joutuisivat pärjäämään ilman sitä? Se on myös vaihtoehto, että laatikon tulo jatkua normaalina, mutta siihen Dale ei usko. Kysymykset pörräävät miehen päässä tuottaen pientä päänsärkyä, sekä stressiä. Mies aikoo laittaa sormet suuhunsa ja alkaa pureskelemaan kynsiään niin, kuin hän stressaantuneena tekee, mutta jättää sen vain ajatuksentasolle, kun hänen korviinsa kiiruhtaa tulokasnaisen vastaus. Bruneten sydän on pysähtyä, kun hänen ja naisen silmät kohtaavat, Dale jännittää koko kroppansa. Se hetki oli lyhyt, mutta hänestä taianomainen, sykähdyttävä sellainen. Seurustelu kysymykset eivät ole leirissä olon aikana pyörineet pojan mielessä, sillä hän oli pitänyt ajatustakin naurettavana. Dale kuitenkin nyt aivan yllättäen alkaa pohtimaan asiaa, mutta hylkää ajatuksen heti pitäen sitä mahdottomana. Tulokasnainen alkaa yllättäen kävellä pois päin laatikosta, kunnes vauhti yllättäen vaihtuukin juoksuksi. "Hei, älä mene nyt mihinkään", Dale huutaa naisella ja lähtee hänen peräänsä, sillä hän haluaa pitää leirin rauhallisena, eikä asiaa oikein hänestä edistä tulokkaiden säntäily sinne tänne. Mies tuntee kevyen tuulenvireen vasten kasvojaan kun hänen hiuksensa siirtyvät kasvojensa edestä taakse viilettelemään. Brunette saavuttaa naisen helposti entisenä juoksijana, vaikka se ei käykään kivutta. Dale ottaa otteen naisen ranteesta pysäyttäen tämän juoksun. "Ymmärrän paniikkisi, me kaikki olemme joskus olleet tuossa tilanteessa", hän selittelee yrittäen antaa huonoja vastauksia, miksi tulokkaat eivät muista mitään. "Olen Dale", mies esittäytyy huolettoman kuuloisena päästäen tulokkaan ranteesta irti Attachment Deleted |
|
|
|
Post by sini on Oct 10, 2015 13:14:19 GMT
Racquel pitää katseensa tiukasti edessäpäin, keskittyen samalla askeliinsa, ettei mahdollisesti kompastuisi. Samalla hän yritti keskittyä siihen, että hengittäisi hyvin, jotta ei joutuisi juoksun aikana sen kanssa ongelmiin. Nainen ei kuitenkaan pääse kovinkaan lähelle kivimuuria, kun tuntee jonkun tarttuvan hänen ranteestaan kiinni. Juoksu loppuu kuin seinää ja nainen säikähtää hieman, päätyen katsomaan taaksensa, nähdäkseen henkilön, kuka oli keskeyttänyt hänen juoksunsa. Hän näkee, että kyseessä oli sama henkilö, joka oli vain hetki sitten puhunut hänelle muutaman lauseen verran. Hellästi nainen puree alahuultaan, muistuttaen itseään, ettei saisi olla liian luottavainen miehen kanssa, jota ei edes tuntenut.
"Mitä tämä sitten on?", vaaleaverikkö kysyy sitten kummastuneena, vetäen kätensä pois miehen otteesta, ottaen samalla pari askelta kauemmas miehestä, haluten pitää oman tilan itsellään. Jos kaikki kerta olivat olleet tässä samaisessa tilanteessa niin aivan varmasti tämä "Dave" osasi selittää tilanteen hänelle.
"Miksi en muista nimeäni? Miksi en muista mitään?", nainen jatkaa kyselyä, päätyen tarkkailemaan miehen kehonliikkeitä, jotta mahdollisesti osaisi valmistautua, jos kävisikin niin, että mies oli suunnitellut jotain. Edelleen päässään hän muistutti, ettei saisi olla liian luottavainen kenenkään suhteen, ei kenenkään. Hän halusi kyllä tietää, mistä oli kyse, muttei voinnut satavarmasti tietää, että puhuiko kukaan totta. Ehkä hän kuulisi peitetarinan ja pian sen jälkeen, kun hän uskoisi siihen niin hän tulisi näkemään, mistä oikeasti oli kyse.
Nainen pysyi paikoillaan, ollen edelleen hyvinkin varuillaan miehen suhteen. Katseensa hän kuitenkin käytti ihmisissä, jotka olivat jäänneet edelleen paikoilleen. Muutaman hän näki kävelemässä muualla, mutta katseensa hän vei kuitenkin takaisin hieman pidempään mieheen, joka oli aikaisemmin lähtenyt hänen perään. Racquel yritti pysyä rauhallisena paikallaan, keskittyen osittain siihen, että hän hengitti rauhallisesti ja osittain hän keskittyi siihen, että mies ei tekisi mitään äkkinäisiä liikkeitä. Hänen pitäisi olla valmis mahdollisesti puolustamaan itseään, vaikka hän ei suoraan sanottuna tiennyt, miten kannattaisi puolustautua, jos toinen esimerkiksi kävisi päälle tai jotain muuta.
|
|
