|
|
Post by paskarusina on Oct 19, 2015 14:23:25 GMT
"Jos sä olisit jossain kauhuelokuvassa joku sarjamurhaaja tai jotain, kaikki naurais perseensä irti sun takia. Et sä ole pelottava Domi, et ollenkaan", Cory virnuili tyytyväisesti katse naiseen kohotettuna. "Lyö vaan, ei sulla kuitenkaan ole voimaa satuttaa mua", Cory jatkoi itsevarmasti pörröttäen tummia hiuksiaan. Mies repesi nauramaan äänekkäästi, kun Domitienne kimpaantui taaperoksi haukkumisesta ja meinasi kaatua Coryn mukana nurmikolle. Hän silmäili naista nurmikolta, leveä virne yhä kasvoillaan. Domitienne katsoi Coryä hetken vakavasti sanojensa jälkeen, mutta pian naisen huulet kaartuivat virneeseen. "Ai sinä hakkaat mut? Oot tosi huono valehtelemaan ja pitämään pokkaas neiti", tummaverikkö nauroi päätään pudistellen. Istumaan noustuaan Cory katseli naista ihmeissään, kun Domitienne äänteli härösti. "Ootko sä noin puutteessa? Rauhoitu vähän, täällä on uusiakin ja ne luulee sua viel kunnon pedariks jos jatkat tota rataa. Ei ne uskalla liikkuu täällä ku ei koskaa tiiä mistä sä hyökkäät niide kimppuu ja raiskaat", Cory nauroi ja nousi seisomaan Domitiennen vierelle. Kaksikon pituusero oli enemmän kuin silmin nähtävä, vaikka Corykin oli vain 178 senttiä pitkä. Hän oli kehonrakenteeltaankin paljon suurempi kokoisempi kuin Domitienne. Coryllä on leveät hartiat ja näkyviä lihaksia, jotka tekevät miehestä vain maskuliinisemman. "Me voidaan ottaa ottelu, jos niin vama oot siitä että voitat", Cory virnisti ilkikurisesti ja työnsi naisen puuta vasten, nostaen Domitiennen kädet Domitiennen pään yläpuolelle, puuta vasten. Domitienne katselee toista vain hieman huokaisten, koska ei jaksanut enää toisen kanssa kinastella mistään, koska mies tuntui vain kokoajan saavan naisen pahemmin turhautumaan, joka oli hyvin ärsyttävää ja alentavaa. " Joo katotaanko. " nainen laittaa kätensä takaisin lanteelleen, kun nuolaisee hieman pehmeitä huuliaan ja katsellen toista niin jäätävästi kuin vain osasi, hän osasi näyttää oikeasti hyvinkin vihaiselta, mutta hänen kokonsa puolesta nainen näytti vain kiukuttelevalta lapselta. " Nii, mullahan ois voimaa kaikkien raiskaamiseen - jopa säkin näköjään tajusit sen. Ja joo, oon tosi puutteessa. " Domitienne naurahtaa, kun huomaa toisen nousevan pystyyn, joka saa naisen vain pyörittämään nappisilmiään. Kohta kiharapää tuntee selänsä olevan kiinni puussa - kädet ollen hänen päänsä yläpuolella, joita toinen piti kiinni. Hän kohotti aavistuksen tummia kulmiaan, kun yritti rimpuilla ihan tosissaan irti, vaikka se oli ehkä hieman säälittävän näköistä Coryn mielestä. " No joo, jos saisin mun kädet! " tummaverikkö huokailee, kun yrittää saada käsiään pois toisen otteesta, joka sai hänet turhautumaan. " Cory, oikeasti mä raiskaan sut jos et lopeta. " Domitienne naurahtaa, vaikka ähkii vieläkin, jotta saisi kätensä ihan omaan hallintaansa. Tämä oli hyvin ärsyttävää, koska nainen ei ollut tottunut olemaan mitenkään alentuvainen. "Katotaan vaan. Et saa ees mustelmaa aikaseks ja satutat vaan itteäs", Cory virnuili ja lipaisi huuliaan kevyesti. Hän tykkäsi siitä, kuinka helposti sai ihmiset alistumaan ja alistettua tahtoonsa. Domitiennea oli helppo alistaa vaikka Cory tiesikin, ettei kyseinen nainen alistamisesta pitänyt. Mies silmäili melkein kaksi päätä lyhyempää, puuta vasten painettua naista pienen virneen koko ajan kaartuessa hänen huulilleen. Tummaverikkö pyöräytti silmiään, ei naisella ole voimaa varmaan edes yhden ihmisen raiskaamiseen. Kun Domitienne yritti riuhtoa itseään irti, naurahti Cory päätään pudistellen. Ei hän aikonut vielä päästää irti, vaikka neiti kuinka uhkailikin ja yritti riuhtoa itseään vapaaksi. "Satutat vaan itteäs tolla riuhtomisella, tiesithän?", Cory nauroi, hän on 'normaalissa elämässään' ilmeisesti harrastanut jotain itsepuolustautumisjuttuja tai jotain, koska tietää miten päästä irti köysistä ja miten pitää vaarallinen henkilö loitolla. "Se ei oo raiskaus jos pitäisin siitä", Cory virnuili ja päästi säälistä irti naisen käsistä. "Miten sä edes ajattelit raiskata mut? Pakottamalla mut seksiin? Ei se ois pakotus, ihan mielelläni mä sua nussisin", Cory kohautti olkiaan ihan kuin asia olisi ihan arkipäiväinen. Saattoihan se joillekkin olla, mutta nämä kaksi olivat vain kavereita. Hyviä kavereita. |
|
|
|
Post by MayMay on Oct 19, 2015 15:29:18 GMT
Kelpaisko Carmen? Onhan tietyst Eliaki joka makaa soel nurmikol yrittäen torjuu järkytyksensä. kumpikin käy 8) tuun illemmalla roolailemaan isaacilla! Itekkin tuun roolaamaan vasta joskus parin tunnin päästä |
|
|
|
Post by wifix on Oct 19, 2015 18:25:25 GMT
isaac - ohjasi väsynein elein kätensä leukaperälleen, raapaisten hennosti parin vaivaisen millin pituista sänkeään, katseen pysyessä tiukasti maassa. Häntä väsytti, enemmän kuin vähään aikaan. Viime yönä unta ei tullut kuin parin tunnin verran, ja koko päivän herra oli viettänyt juoksennellen ympäri labyrinttiä kuin päätön kana. Vaikkakin juoksemiseen oltiin viimeisen vajaan kahden vuoden aikana totuttu paremmin kuin hyvin, tämän kaltaiset päivät tuntuivat vievän tummaverikön viimeisetkin voimat - ja tällöin hän myös tuntui tajuavan kuinka turhaa labyrintin kierto ylipäätään oli, hän tulisi tuskin koskaan löytämään ulospääsyä. Turhautuneesti huokaisten Isaac kohoitti katseensa takaisin eteenpäin, kävellen pitkin suuren kivimuurin vierustaa, vasemman käden sormien varovasti hivellen muurin pintaa. Mies katsoi suurta muuria ylhäältä alas, pitäen vauhdin siitä huolimatta yllä, käden pysytellessä edelleen kivipinnalla. Tälläisiä olivat olleet juoksijan illat jo lähes kahden vuoden ajan, ja jos sama jatkuisi vielä kauan tulisi herra varmaankin hulluksi - eikä kyllä olisi ensinmäinenkään.
|
|
|
|
Post by sini on Oct 19, 2015 18:57:16 GMT
Racquel päätyi kävelemään miehen perään, pitäen kuotenkin pienen välimatkan toiseen. Ei nainen yrittänyt edes kuroa välimatkaa liinni mitenkään. Hän päätti vain tyytyä siihen, että mies meni edellä, kuunnellen samalla, kun toinen luetteli työpaikkoja, joista joku voisi olla naiselle sopiva. Mikääm ei hänen korviinsa kuulostanut mitenkään houkuttavalta, ei todellakaan. Miksei voinnut olla jotakin ulkoiseen olemukseen liittyvää? Se kuulostaisi naisen mielestä hyvältä, erittäin hyvältä.
"Oletko aina noin sarkastisen kuuloinen?", Racquel päätyy kysymään sen jälkeen, kun mies oli todennut labyrintissa juoksentelun voivan olla sopivampi hänen tyyliinsä mahdollisesti.
"Sitä paitsi olet tietänyt minun olemassaolosta vain muutaman minuutin verran, joten et mitenkään voi tietää mitään siintä mikä sopisi tyyliini", mainen päätyi sitten vastaamaam miehelle. Hän ei halunnut itselleen vihamiehiä, mutta halusi näyttää pystyvänsä pitämään omat puolensa, hän ei halunnut joutua muiden pompoteltavaksi.
|
|
|
|
Post by pokemon on Oct 19, 2015 19:04:01 GMT
Domitienne katselee toista vain hieman huokaisten, koska ei jaksanut enää toisen kanssa kinastella mistään, koska mies tuntui vain kokoajan saavan naisen pahemmin turhautumaan, joka oli hyvin ärsyttävää ja alentavaa. " Joo katotaanko. " nainen laittaa kätensä takaisin lanteelleen, kun nuolaisee hieman pehmeitä huuliaan ja katsellen toista niin jäätävästi kuin vain osasi, hän osasi näyttää oikeasti hyvinkin vihaiselta, mutta hänen kokonsa puolesta nainen näytti vain kiukuttelevalta lapselta. " Nii, mullahan ois voimaa kaikkien raiskaamiseen - jopa säkin näköjään tajusit sen. Ja joo, oon tosi puutteessa. " Domitienne naurahtaa, kun huomaa toisen nousevan pystyyn, joka saa naisen vain pyörittämään nappisilmiään. Kohta kiharapää tuntee selänsä olevan kiinni puussa - kädet ollen hänen päänsä yläpuolella, joita toinen piti kiinni. Hän kohotti aavistuksen tummia kulmiaan, kun yritti rimpuilla ihan tosissaan irti, vaikka se oli ehkä hieman säälittävän näköistä Coryn mielestä. " No joo, jos saisin mun kädet! " tummaverikkö huokailee, kun yrittää saada käsiään pois toisen otteesta, joka sai hänet turhautumaan. " Cory, oikeasti mä raiskaan sut jos et lopeta. " Domitienne naurahtaa, vaikka ähkii vieläkin, jotta saisi kätensä ihan omaan hallintaansa. Tämä oli hyvin ärsyttävää, koska nainen ei ollut tottunut olemaan mitenkään alentuvainen. "Katotaan vaan. Et saa ees mustelmaa aikaseks ja satutat vaan itteäs", Cory virnuili ja lipaisi huuliaan kevyesti. Hän tykkäsi siitä, kuinka helposti sai ihmiset alistumaan ja alistettua tahtoonsa. Domitiennea oli helppo alistaa vaikka Cory tiesikin, ettei kyseinen nainen alistamisesta pitänyt. Mies silmäili melkein kaksi päätä lyhyempää, puuta vasten painettua naista pienen virneen koko ajan kaartuessa hänen huulilleen. Tummaverikkö pyöräytti silmiään, ei naisella ole voimaa varmaan edes yhden ihmisen raiskaamiseen. Kun Domitienne yritti riuhtoa itseään irti, naurahti Cory päätään pudistellen. Ei hän aikonut vielä päästää irti, vaikka neiti kuinka uhkailikin ja yritti riuhtoa itseään vapaaksi. "Satutat vaan itteäs tolla riuhtomisella, tiesithän?", Cory nauroi, hän on 'normaalissa elämässään' ilmeisesti harrastanut jotain itsepuolustautumisjuttuja tai jotain, koska tietää miten päästä irti köysistä ja miten pitää vaarallinen henkilö loitolla. "Se ei oo raiskaus jos pitäisin siitä", Cory virnuili ja päästi säälistä irti naisen käsistä. "Miten sä edes ajattelit raiskata mut? Pakottamalla mut seksiin? Ei se ois pakotus, ihan mielelläni mä sua nussisin", Cory kohautti olkiaan ihan kuin asia olisi ihan arkipäiväinen. Saattoihan se joillekkin olla, mutta nämä kaksi olivat vain kavereita. Hyviä kavereita. Domitienne huokaisee toisen sanoille. " Haha, en mä nyt niin heikko ole. Älä aliarvio mua. " nainen sanoo hyvinkin itsevarmasti. vaikka tietää ehkä ettei saisi toiselle mustelmaa aikaiseksi, mutta kyllä hän osasi kuitenkin vihapäissään lyödä ihan kiitettävän lujaa kokoonsa nähden. Toinen oli niin ärsyttävä, että naisen olisi tehnyt mieli huutaa vain toiselle, vaikka toinen olikin ihan hänen lähellään. Kiharapää oli edelleen painettuna kiinni puuhun, joka tuottaa ilmeisesti Corylle jonkinlaista mielihyvää toisen virneestä päätellen. Tummaverikkö yritti riuhtoa itseään pois toisen otteesta, vaikka turhautuminen alkoi pikkuhiljaa ottamaan valtaa hänestä, jolloin hän alkaa kokoajan räpiköimään vähemmän ja vähemmän, kunnes lopetti sen. " Joo, valitettavasti tuntuu siltä, " Domitienne kertoo, kun oli lopettanut kokoaikaisen riuhtomisensa ja pystyi rauhoittumaan, vetäen syvään henkeä ja puhaltaen sitten ulos. Kiharapää tuntee kätensä vapaina, jotka sitten lasketaan vierelleen, hieman ranteitaan katsellen, jotta niissä ei ollut jälkiä - eipä niissä ollut mitään, kunhan vain tarkistettiin asia. " Hah, enpä usko. Kyllä se raiskaus olisi. " nainen virnuilee toisen lauseelle, joka sai hänet sen perään pudistelemaan vain päätään, hän itsekkin ihan hyvin voisi toisen kanssa nussia, ei olisi minkäänlaista ongelmaa. " Joten tapellaaks heti niin voin raiskaa? " hän sanoo haastavasti, kun ottaa pari askelta eteenpäin - pukaten Coryä hänen olkapäistään kauemmas. |
|
|
|
Post by wifix on Oct 19, 2015 19:07:11 GMT
javier - kohautti olkiaan pienesti naisen kysymykselle, mumisten pienesti virnistellen, "Aikalailla, toivottavasti se ei ole ongelma." Jos totta puhutaan, herran kommenteista lähes jokainen tuli ainakin jollakin tapaa sarkastiseen sävyyn, se nyt vain sattui olemaan hänen tyylinsä. Hiuksiaan pienesti siistien, siirsi hän katseensa takaisin eteenpäin, kävellen kuitenkin hitain askelin jotta nainen pysyi perässä. Tummaverikkö kuunteli kaikessa rauhassa naisen puhetta, ikään kuin odoittaen hänen sanovansa jotakin hupaisaa, taikka muuten vain huvittavaa.
"Sinusta näkee jopa yllättävän helposti, että tykkäät enemmänkin laitella hiuksiasi, muiden tehdessä likaiset työt", ruskeasilmäinen totesi virne huulillaan, katseen käydessä jälleen nopeassi takanaan kävelevässä blondissa.
|
|
|
|
Post by MayMay on Oct 19, 2015 19:08:03 GMT
isaac - ohjasi väsynein elein kätensä leukaperälleen, raapaisten hennosti parin vaivaisen millin pituista sänkeään, katseen pysyessä tiukasti maassa. Häntä väsytti, enemmän kuin vähään aikaan. Viime yönä unta ei tullut kuin parin tunnin verran, ja koko päivän herra oli viettänyt juoksennellen ympäri labyrinttiä kuin päätön kana. Vaikkakin juoksemiseen oltiin viimeisen vajaan kahden vuoden aikana totuttu paremmin kuin hyvin, tämän kaltaiset päivät tuntuivat vievän tummaverikön viimeisetkin voimat - ja tällöin hän myös tuntui tajuavan kuinka turhaa labyrintin kierto ylipäätään oli, hän tulisi tuskin koskaan löytämään ulospääsyä. Turhautuneesti huokaisten Isaac kohoitti katseensa takaisin eteenpäin, kävellen pitkin suuren kivimuurin vierustaa, vasemman käden sormien varovasti hivellen muurin pintaa. Mies katsoi suurta muuria ylhäältä alas, pitäen vauhdin siitä huolimatta yllä, käden pysytellessä edelleen kivipinnalla. Tälläisiä olivat olleet juoksijan illat jo lähes kahden vuoden ajan, ja jos sama jatkuisi vielä kauan tulisi herra varmaankin hulluksi - eikä kyllä olisi ensinmäinenkään. ELIA makasi edelleen nurmikolla yrittäen saada edes jonkinlaisia muistikuvia päähänsä, mutta ei mitään. Tyttö ponnistautui vapisevien käsiensä avulla ylös ja vääntäytyi istuma-asentoon. Tämä kohottautui seisomaan ja siristeli silmiään auringonpaisteessa, samalla kun antoi katseensa kiertää ympäri aukeaa. Kuva ympäristöstä rakentui nopeasti ja Elia huomasi kivisen muurin, joka nousi korkeana useiden metrien korkeuteen aukeaa ympäröiden. Ruskeat hiukset omaava etsi katseellaan ihmisiä ja ensimmäisenä tuon näköpiiriin osuikin joku nuorehko mies muurin luona. Sinisilmä lähti kulkemaan tuota kohti pitkin askelin, tosin alkuun ehkä hiukan köpelön näköisesti, mutta vauhti kohosi kokoajan tämän kulkiessa eteenpäin. Toisen henkilön luo saavuttuaan, avasi Elia suunsa ja sanoi, "Ensinnäkin, mikä tämä paikka on? Ja toiseksi miksi olen täällä? Ja kolmantena vielä, kuka sinä olet?" Olisi voinut kuvitella, että sanat olisivat olleet jotenkin hentoja ja itkuisen kuuloisia, mutta Elian omaksi yllätyksekseenkin sanat tulivat ulos tomeran ja vaativan kuuloisina. |
|
|
|
Post by sini on Oct 19, 2015 19:12:55 GMT
Racquel jatkaa kävelyään, päätyen tutkailemaan ympäristöään. Kyllä paikalla oli erilaisia rakennuksia, ei mitenkään päätä huimaavan hienoja vaan ennemmin yksinkertaisia puumajoja. Katseensa hän vei edelleen edessä kävelevään mieheen.
"En usko", hän vastaa lyhyesti, päätyen edelleen katsomaan ympärilleen. Hän ei vieläkään ollut saannut tarpeeksi vastauksia paikasta ja niitä hän kaipasi eniten, eikä pientä piikittelyä jonkun aivan tuntemattoman ihmisen kanssa.
"Älä arvostele kirjaa kansien perusteella vai onko täällä jotenkin tapana arvostella heti?", vaaleatukkainen nainen jatkaa. Mitenkään hän ei kuitenkaan voinnut kumota väitettä, sillä ei muistanut asioita, joista oli ennen tykännyt. Saattoihan se olla niinkin, että hän oli aikaisemmin pitänyt hiustenalitosta hyvinkin paljon.
|
|
|
|
Post by wifix on Oct 19, 2015 19:20:18 GMT
isaac - ohjasi väsynein elein kätensä leukaperälleen, raapaisten hennosti parin vaivaisen millin pituista sänkeään, katseen pysyessä tiukasti maassa. Häntä väsytti, enemmän kuin vähään aikaan. Viime yönä unta ei tullut kuin parin tunnin verran, ja koko päivän herra oli viettänyt juoksennellen ympäri labyrinttiä kuin päätön kana. Vaikkakin juoksemiseen oltiin viimeisen vajaan kahden vuoden aikana totuttu paremmin kuin hyvin, tämän kaltaiset päivät tuntuivat vievän tummaverikön viimeisetkin voimat - ja tällöin hän myös tuntui tajuavan kuinka turhaa labyrintin kierto ylipäätään oli, hän tulisi tuskin koskaan löytämään ulospääsyä. Turhautuneesti huokaisten Isaac kohoitti katseensa takaisin eteenpäin, kävellen pitkin suuren kivimuurin vierustaa, vasemman käden sormien varovasti hivellen muurin pintaa. Mies katsoi suurta muuria ylhäältä alas, pitäen vauhdin siitä huolimatta yllä, käden pysytellessä edelleen kivipinnalla. Tälläisiä olivat olleet juoksijan illat jo lähes kahden vuoden ajan, ja jos sama jatkuisi vielä kauan tulisi herra varmaankin hulluksi - eikä kyllä olisi ensinmäinenkään. ELIA makasi edelleen nurmikolla yrittäen saada edes jonkinlaisia muistikuvia päähänsä, mutta ei mitään. Tyttö ponnistautui vapisevien käsiensä avulla ylös ja vääntäytyi istuma-asentoon. Tämä kohottautui seisomaan ja siristeli silmiään auringonpaisteessa, samalla kun antoi katseensa kiertää ympäri aukeaa. Kuva ympäristöstä rakentui nopeasti ja Elia huomasi kivisen muurin, joka nousi korkeana useiden metrien korkeuteen aukeaa ympäröiden. Ruskeat hiukset omaava etsi katseellaan ihmisiä ja ensimmäisenä tuon näköpiiriin osuikin joku nuorehko mies muurin luona. Sinisilmä lähti kulkemaan tuota kohti pitkin askelin, tosin alkuun ehkä hiukan köpelön näköisesti, mutta vauhti kohosi kokoajan tämän kulkiessa eteenpäin. Toisen henkilön luo saavuttuaan, avasi Elia suunsa ja sanoi, "Ensinnäkin, mikä tämä paikka on? Ja toiseksi miksi olen täällä? Ja kolmantena vielä, kuka sinä olet?" Olisi voinut kuvitella, että sanat olisivat olleet jotenkin hentoja ja itkuisen kuuloisia, mutta Elian omaksi yllätyksekseenkin sanat tulivat ulos tomeran ja vaativan kuuloisina. isaac - laski katseensa pois muurista, vain ja ainoastaan kohdatakseen itseään huomattavasti nuoremman tytön. Kulmiaan pienesti kurtistaen herra kuunteli mitä ikinä toisella olikaan sanottavana, naurahtaen sitten hennosti. Tyttö kuulosti itsevarmalta, jopa tilanteen huomioidessa ja oli ihme, ettei neiti tihrustanut itkua juuri tuolla sekunnilla. "Mihinkäs neidin käytöstavat katosivat?" mies virnisti leikkisästi, tummanvihreät silmät lukittautuen takaisin maahan, hänen jatkaessaan kävelyään kaikessa rauhassa pitkin muurin vierustaa. "Olet tulokas, eikö vain?" Isaac kysyi ystävällinen hymy huulillaan, toinen käsi sullottuna taskuun, toisen käden vieläkin hivellessä muurin kivipintaa. Isaac oli yksi ihmisistä, jotka näyttäytyivät aivan turhan ystävällisinä, mutta osasivat kaikesta huolimatta näyttää synkätkin puolensa - herralla itsellään nämä niin sanotut synkät puolet tulivat auringon valoon aivan liian usein ystävänsä, Javierin seurassa. Kuulemansa mukaan Javier oli "huonoa" seuraa miehen itsensä kaltaiselle ihmiselle, mutta jos totta puhuttiin, olisi tummaverikön elämä aivan liian tylsää ilman ystävänsä seuraa. Juoksija nosti pian katseensa takaisin ruskeahiuksiseen tyttöön, odoittaen tältä jonkin näköistä vastausta. |
|
|
|
Post by wifix on Oct 19, 2015 19:28:10 GMT
javier - kohoitti kulmiaan, naurahtaen jälleen pienesti. "Oletpas sinä nokkava pieni tyttö", tummaverikkö virnisteli, lopettaen nyt kävelynsä ja kääntyen kasvotusten itseään lyhyemmän blondin kanssa. Hän katsoi naista nopeasti päästä varpaisiin, alahuultaan hennosti puraisten. "Ja ei, se nyt vain sattuu olemaan minun oma tapani", Javier mumisi ja vetäisi suoraan sanoen ärsyttävän hymyn huulilleen, heilauttaen päätään hieman sivulle, saadakseen tummanruskeat hiuksensa heilahtamaan hivenen tuulessa. Herra otti pari hidasta askelta taaksepäin, käsien pysyessä tiukasti taskuissaan, katseen puolestaan pysyessä lukittautuneena vaaleahiuksiseen tulokkaaseen.
"Sopisit hyvin viljelijäksi", mies tokaisi hetken kuluttua, virnistäen sarkastisesti - hän oli edelleenkin sitä mieltä, että nainen vaikutti ihmiseltä joka ei omia sormiaan likaa töissä, jotka muut voisivat hoitaa. Ja sellaisille ihmisille sopisikin maanviljely kaikkein mitä parhaiten, multa kynsien alla ei tee pahaa kenellekkään.
|
|
|
|
Post by MayMay on Oct 19, 2015 19:39:26 GMT
ELIA makasi edelleen nurmikolla yrittäen saada edes jonkinlaisia muistikuvia päähänsä, mutta ei mitään. Tyttö ponnistautui vapisevien käsiensä avulla ylös ja vääntäytyi istuma-asentoon. Tämä kohottautui seisomaan ja siristeli silmiään auringonpaisteessa, samalla kun antoi katseensa kiertää ympäri aukeaa. Kuva ympäristöstä rakentui nopeasti ja Elia huomasi kivisen muurin, joka nousi korkeana useiden metrien korkeuteen aukeaa ympäröiden. Ruskeat hiukset omaava etsi katseellaan ihmisiä ja ensimmäisenä tuon näköpiiriin osuikin joku nuorehko mies muurin luona. Sinisilmä lähti kulkemaan tuota kohti pitkin askelin, tosin alkuun ehkä hiukan köpelön näköisesti, mutta vauhti kohosi kokoajan tämän kulkiessa eteenpäin. Toisen henkilön luo saavuttuaan, avasi Elia suunsa ja sanoi, "Ensinnäkin, mikä tämä paikka on? Ja toiseksi miksi olen täällä? Ja kolmantena vielä, kuka sinä olet?" Olisi voinut kuvitella, että sanat olisivat olleet jotenkin hentoja ja itkuisen kuuloisia, mutta Elian omaksi yllätyksekseenkin sanat tulivat ulos tomeran ja vaativan kuuloisina. isaac - laski katseensa pois muurista, vain ja ainoastaan kohdatakseen itseään huomattavasti nuoremman tytön. Kulmiaan pienesti kurtistaen herra kuunteli mitä ikinä toisella olikaan sanottavana, naurahtaen sitten hennosti. Tyttö kuulosti itsevarmalta, jopa tilanteen huomioidessa ja oli ihme, ettei neiti tihrustanut itkua juuri tuolla sekunnilla. "Mihinkäs neidin käytöstavat katosivat?" mies virnisti leikkisästi, tummanvihreät silmät lukittautuen takaisin maahan, hänen jatkaessaan kävelyään kaikessa rauhassa pitkin muurin vierustaa. "Olet tulokas, eikö vain?" Isaac kysyi ystävällinen hymy huulillaan, toinen käsi sullottuna taskuun, toisen käden vieläkin hivellessä muurin kivipintaa. Isaac oli yksi ihmisistä, jotka näyttäytyivät aivan turhan ystävällisinä, mutta osasivat kaikesta huolimatta näyttää synkätkin puolensa - herralla itsellään nämä niin sanotut synkät puolet tulivat auringon valoon aivan liian usein ystävänsä, Javierin seurassa. Kuulemansa mukaan Javier oli "huonoa" seuraa miehen itsensä kaltaiselle ihmiselle, mutta jos totta puhuttiin, olisi tummaverikön elämä aivan liian tylsää ilman ystävänsä seuraa. Juoksija nosti pian katseensa takaisin ruskeahiuksiseen tyttöön, odoittaen tältä jonkin näköistä vastausta. "Varmaan sinne minne kaikki muutkin muistikuvat", ELIA tokaisi. Nyt selvisi ainakin, ettei brunette itkenyt kovin helposti vaan kommentoi vastoinkäymisiä ilmeisestikin suuttumalla. Tämä tilanne ei sinisilmää oikeastaan ihmeemmin surettanut tai mitään vaan otti lähinnä päähän koko jutun järjettömyys, vaikka "koko jutusta", ei tämä tiennyt muuta kuin sen, että oli herännyt jostakin ihme laatikosta ja joutunut tänne. "Jos meitä sen rautaisen laatikon mukana tulleita tulokkaiksi kutsutaan, niin siltä vaikuttaa", Nuori nainen sanahti vastaukseksi seuraavaan kysymykseen ja nosti kätensä puuskaan. "Aiotko nyt vastata kysymyksiini vai jätätkö minut törkeästi epätietoisuuteen?" Elia lisäsi vielä. Tätä tosiaan ärsytti, että tuo reippaasti tätä vanhempi mies ei vastannut heti, vaan rupesi itse kyselemään. Tummahiuksinen ei ollut hirveämmin kerennyt itseänsä katselemaan ja ulkonäöstään oli saanut kuvan, että olkapäill valuvat hiukset olivat ainakin ruskeat ja villisti veikaten pituutta tältä löytyi ehkäpä 175 senttimetriä tai jotain niiltä paikkeilta. Pahahan omaa ulkonäköään oli ilman peiliä ruveta arvioimaan. |
|
|
|
Post by wifix on Oct 19, 2015 20:09:20 GMT
isaac - laski katseensa pois muurista, vain ja ainoastaan kohdatakseen itseään huomattavasti nuoremman tytön. Kulmiaan pienesti kurtistaen herra kuunteli mitä ikinä toisella olikaan sanottavana, naurahtaen sitten hennosti. Tyttö kuulosti itsevarmalta, jopa tilanteen huomioidessa ja oli ihme, ettei neiti tihrustanut itkua juuri tuolla sekunnilla. "Mihinkäs neidin käytöstavat katosivat?" mies virnisti leikkisästi, tummanvihreät silmät lukittautuen takaisin maahan, hänen jatkaessaan kävelyään kaikessa rauhassa pitkin muurin vierustaa. "Olet tulokas, eikö vain?" Isaac kysyi ystävällinen hymy huulillaan, toinen käsi sullottuna taskuun, toisen käden vieläkin hivellessä muurin kivipintaa. Isaac oli yksi ihmisistä, jotka näyttäytyivät aivan turhan ystävällisinä, mutta osasivat kaikesta huolimatta näyttää synkätkin puolensa - herralla itsellään nämä niin sanotut synkät puolet tulivat auringon valoon aivan liian usein ystävänsä, Javierin seurassa. Kuulemansa mukaan Javier oli "huonoa" seuraa miehen itsensä kaltaiselle ihmiselle, mutta jos totta puhuttiin, olisi tummaverikön elämä aivan liian tylsää ilman ystävänsä seuraa. Juoksija nosti pian katseensa takaisin ruskeahiuksiseen tyttöön, odoittaen tältä jonkin näköistä vastausta. "Varmaan sinne minne kaikki muutkin muistikuvat", ELIA tokaisi. Nyt selvisi ainakin, ettei brunette itkenyt kovin helposti vaan kommentoi vastoinkäymisiä ilmeisestikin suuttumalla. Tämä tilanne ei sinisilmää oikeastaan ihmeemmin surettanut tai mitään vaan otti lähinnä päähän koko jutun järjettömyys, vaikka "koko jutusta", ei tämä tiennyt muuta kuin sen, että oli herännyt jostakin ihme laatikosta ja joutunut tänne. "Jos meitä sen rautaisen laatikon mukana tulleita tulokkaiksi kutsutaan, niin siltä vaikuttaa", Nuori nainen sanahti vastaukseksi seuraavaan kysymykseen ja nosti kätensä puuskaan. "Aiotko nyt vastata kysymyksiini vai jätätkö minut törkeästi epätietoisuuteen?" Elia lisäsi vielä. Tätä tosiaan ärsytti, että tuo reippaasti tätä vanhempi mies ei vastannut heti, vaan rupesi itse kyselemään. Tummahiuksinen ei ollut hirveämmin kerennyt itseänsä katselemaan ja ulkonäöstään oli saanut kuvan, että olkapäill valuvat hiukset olivat ainakin ruskeat ja villisti veikaten pituutta tältä löytyi ehkäpä 175 senttimetriä tai jotain niiltä paikkeilta. Pahahan omaa ulkonäköään oli ilman peiliä ruveta arvioimaan. isaac - lopetti nyt puolestaan kävelyn, painaen selkänsä vasten suurta takanaan seisovaa kivimuuria. Pienesti huokaisten tummaverikkö silmäili edessään seisovaa nuorta naista, pään kallistuessa hivenen verran oikealle. Tummanruskeat silmät lukittautuivat nuoremman omiin, hänen kuunnellessaan toisen sanoja tarkkaavaisena, ja jopa sekuntin ajan herra oikeasti harkitsi jättävänsä toisen "törkeästi epätietoisuuteen". Ei hän millään tapaa ilkeä, taikka töykeä halunnut olla, mutta tuolla tapaa juoksija pääsisi itse paljon helpommalla, ja voisi käyttää aikansa esimerkiksi nukkumiseen, ennen kuin portit jälleen aukeavat. "Syytä siihen miksi täällä olet en voi juuri nyt kertoa, joka tapauksessa olet tällä hetkellä keskellä suurta labyrinttiä, jos sen tietäminen yhtään oloasi helpoittaa. Nyt voitkin sitten etsiä itsellesi työn", Isaac totesi ärsyttävään tapaansa hymyillen, katseen pysyessä yhä edelleenkin naisessa. Miehen ystävällinen piirre jäi nopeasti taakse herran väsyessä liikaa, mutta ilkeä hänen ei ole tietenkään tarkoitus olla. |
|
|
|
Post by paskarusina on Oct 20, 2015 6:18:00 GMT
"Katotaan vaan. Et saa ees mustelmaa aikaseks ja satutat vaan itteäs", Cory virnuili ja lipaisi huuliaan kevyesti. Hän tykkäsi siitä, kuinka helposti sai ihmiset alistumaan ja alistettua tahtoonsa. Domitiennea oli helppo alistaa vaikka Cory tiesikin, ettei kyseinen nainen alistamisesta pitänyt. Mies silmäili melkein kaksi päätä lyhyempää, puuta vasten painettua naista pienen virneen koko ajan kaartuessa hänen huulilleen. Tummaverikkö pyöräytti silmiään, ei naisella ole voimaa varmaan edes yhden ihmisen raiskaamiseen. Kun Domitienne yritti riuhtoa itseään irti, naurahti Cory päätään pudistellen. Ei hän aikonut vielä päästää irti, vaikka neiti kuinka uhkailikin ja yritti riuhtoa itseään vapaaksi. "Satutat vaan itteäs tolla riuhtomisella, tiesithän?", Cory nauroi, hän on 'normaalissa elämässään' ilmeisesti harrastanut jotain itsepuolustautumisjuttuja tai jotain, koska tietää miten päästä irti köysistä ja miten pitää vaarallinen henkilö loitolla. "Se ei oo raiskaus jos pitäisin siitä", Cory virnuili ja päästi säälistä irti naisen käsistä. "Miten sä edes ajattelit raiskata mut? Pakottamalla mut seksiin? Ei se ois pakotus, ihan mielelläni mä sua nussisin", Cory kohautti olkiaan ihan kuin asia olisi ihan arkipäiväinen. Saattoihan se joillekkin olla, mutta nämä kaksi olivat vain kavereita. Hyviä kavereita. Domitienne huokaisee toisen sanoille. " Haha, en mä nyt niin heikko ole. Älä aliarvio mua. " nainen sanoo hyvinkin itsevarmasti. vaikka tietää ehkä ettei saisi toiselle mustelmaa aikaiseksi, mutta kyllä hän osasi kuitenkin vihapäissään lyödä ihan kiitettävän lujaa kokoonsa nähden. Toinen oli niin ärsyttävä, että naisen olisi tehnyt mieli huutaa vain toiselle, vaikka toinen olikin ihan hänen lähellään. Kiharapää oli edelleen painettuna kiinni puuhun, joka tuottaa ilmeisesti Corylle jonkinlaista mielihyvää toisen virneestä päätellen. Tummaverikkö yritti riuhtoa itseään pois toisen otteesta, vaikka turhautuminen alkoi pikkuhiljaa ottamaan valtaa hänestä, jolloin hän alkaa kokoajan räpiköimään vähemmän ja vähemmän, kunnes lopetti sen. " Joo, valitettavasti tuntuu siltä, " Domitienne kertoo, kun oli lopettanut kokoaikaisen riuhtomisensa ja pystyi rauhoittumaan, vetäen syvään henkeä ja puhaltaen sitten ulos. Kiharapää tuntee kätensä vapaina, jotka sitten lasketaan vierelleen, hieman ranteitaan katsellen, jotta niissä ei ollut jälkiä - eipä niissä ollut mitään, kunhan vain tarkistettiin asia. " Hah, enpä usko. Kyllä se raiskaus olisi. " nainen virnuilee toisen lauseelle, joka sai hänet sen perään pudistelemaan vain päätään, hän itsekkin ihan hyvin voisi toisen kanssa nussia, ei olisi minkäänlaista ongelmaa. " Joten tapellaaks heti niin voin raiskaa? " hän sanoo haastavasti, kun ottaa pari askelta eteenpäin - pukaten Coryä hänen olkapäistään kauemmas. "No okei kyllä sä ehkä ihan pienen mustelman saisit muhun tehtyä", Cory lohdutti virnuillen. Nainen huokui itsevarmuutta siitä huolimatta, kuinka Cory koko ajan vähätteli ja aliarvioi tuota. Cory piti sinnikkäästä ja jääräpäisestä luonteesta, joka ei antanut heti periksi ja alentunut muiden tahtoon häntä koipien välissä niin kuin koira. "No toivottavasti opit jotain, jos joku vaikka kidnappaa sut tai yrittää raiskata. Rimpuilu ei auta, sua vaan sattuu siinä enemmän", Cory selitti kädet naisen lantiolla. Kaksikon touhu saattoi näyttää siltä, että nuo seurustelisivat. Monet uudet ovatkin luulleet, että Cory ja samoin myös Domitienne olisi varattuja, mutta ei. Cory ei ihan heti osaa sitoutua ihmisiin ja jos sitoutuu, haluaa hän suhteesta mahdollisimman pitkän. Domitiennesta hän ei tiedä, ei hän ole kysellyt naiselta mitään seurusteluun liittyvää kun ei ole ollut minkäänlaista tarvetta. "Mistä sä tiedät olisiko se raiskaus vai ei? Näätkö sä mun pään sisään? Osaaks sä lukee mun ajatukset?", Cory ihmetteli virneen taas levitessä hänen kasvoilleen. "Jos kyllä, nii sun kannattais ehkä vähän hioa sun ajatustenlukutaitoja, ei nimittäin hirveen hyvin suju", tummaverikkö lisäsi ja lipaisi kuivia huuliaan. "En mä lyö naisia enkä viitti sua maihinkaan heittää, sua sattuu vielä. Mulla kun ei oo tapana pahoinpidellä naisia", Cory virnuili ja käveli askelia taaksepäin, kun Domitienne häntä olkapäistä pukkasi. "Mut kyllä toi raiskaus käy. Voidaan me toki tapellakkin ensin, jos välttämättä haluat että sua sattuu", vihreäsilmäinen totesi läpsäisten Domitiennen kädet pois olkapäiltään. |
|
|
|
Post by MayMay on Oct 20, 2015 7:34:35 GMT
"Varmaan sinne minne kaikki muutkin muistikuvat", ELIA tokaisi. Nyt selvisi ainakin, ettei brunette itkenyt kovin helposti vaan kommentoi vastoinkäymisiä ilmeisestikin suuttumalla. Tämä tilanne ei sinisilmää oikeastaan ihmeemmin surettanut tai mitään vaan otti lähinnä päähän koko jutun järjettömyys, vaikka "koko jutusta", ei tämä tiennyt muuta kuin sen, että oli herännyt jostakin ihme laatikosta ja joutunut tänne. "Jos meitä sen rautaisen laatikon mukana tulleita tulokkaiksi kutsutaan, niin siltä vaikuttaa", Nuori nainen sanahti vastaukseksi seuraavaan kysymykseen ja nosti kätensä puuskaan. "Aiotko nyt vastata kysymyksiini vai jätätkö minut törkeästi epätietoisuuteen?" Elia lisäsi vielä. Tätä tosiaan ärsytti, että tuo reippaasti tätä vanhempi mies ei vastannut heti, vaan rupesi itse kyselemään. Tummahiuksinen ei ollut hirveämmin kerennyt itseänsä katselemaan ja ulkonäöstään oli saanut kuvan, että olkapäill valuvat hiukset olivat ainakin ruskeat ja villisti veikaten pituutta tältä löytyi ehkäpä 175 senttimetriä tai jotain niiltä paikkeilta. Pahahan omaa ulkonäköään oli ilman peiliä ruveta arvioimaan. isaac - lopetti nyt puolestaan kävelyn, painaen selkänsä vasten suurta takanaan seisovaa kivimuuria. Pienesti huokaisten tummaverikkö silmäili edessään seisovaa nuorta naista, pään kallistuessa hivenen verran oikealle. Tummanruskeat silmät lukittautuivat nuoremman omiin, hänen kuunnellessaan toisen sanoja tarkkaavaisena, ja jopa sekuntin ajan herra oikeasti harkitsi jättävänsä toisen "törkeästi epätietoisuuteen". Ei hän millään tapaa ilkeä, taikka töykeä halunnut olla, mutta tuolla tapaa juoksija pääsisi itse paljon helpommalla, ja voisi käyttää aikansa esimerkiksi nukkumiseen, ennen kuin portit jälleen aukeavat. "Syytä siihen miksi täällä olet en voi juuri nyt kertoa, joka tapauksessa olet tällä hetkellä keskellä suurta labyrinttiä, jos sen tietäminen yhtään oloasi helpoittaa. Nyt voitkin sitten etsiä itsellesi työn", Isaac totesi ärsyttävään tapaansa hymyillen, katseen pysyessä yhä edelleenkin naisessa. Miehen ystävällinen piirre jäi nopeasti taakse herran väsyessä liikaa, mutta ilkeä hänen ei ole tietenkään tarkoitus olla. "Kuka hullu meitä oikein tänne 'labyrinttiin' lähettää?" ELIA kysyi tällä kertaa neutraalimmalla äänensävyllä, eikä kuulostanut enää niin järin vihaiselta tai mitään. "Olisi varmaan huomattavasti helpompaa löytää töitä jos ensin kertoisit mitä töitä on tarjolla. Näin muuten vaan, jos minä olen tulokas, oletko sinä sitten ollut täällä kovinkin pitkään?" Nuori nainen sanoi itseään vanhemmalle ja jäi odottamaan vastausta tuon eteen kädet puuskassa, sinisten silmien terävä katse järkähtämättömänä miehen silmiin suunnattuna. Elia ei enää ollut niin järin vihainen, mutta saattoihan olla, että tuo toinen saisi tämän uudelleen suuttumaan sillä kyllähän tuo mies käyttäytyi melko töykeästi, ainakin Elian mittapuulla. |
|
|
|
Post by wifix on Oct 20, 2015 14:51:09 GMT
isaac - lopetti nyt puolestaan kävelyn, painaen selkänsä vasten suurta takanaan seisovaa kivimuuria. Pienesti huokaisten tummaverikkö silmäili edessään seisovaa nuorta naista, pään kallistuessa hivenen verran oikealle. Tummanruskeat silmät lukittautuivat nuoremman omiin, hänen kuunnellessaan toisen sanoja tarkkaavaisena, ja jopa sekuntin ajan herra oikeasti harkitsi jättävänsä toisen "törkeästi epätietoisuuteen". Ei hän millään tapaa ilkeä, taikka töykeä halunnut olla, mutta tuolla tapaa juoksija pääsisi itse paljon helpommalla, ja voisi käyttää aikansa esimerkiksi nukkumiseen, ennen kuin portit jälleen aukeavat. "Syytä siihen miksi täällä olet en voi juuri nyt kertoa, joka tapauksessa olet tällä hetkellä keskellä suurta labyrinttiä, jos sen tietäminen yhtään oloasi helpoittaa. Nyt voitkin sitten etsiä itsellesi työn", Isaac totesi ärsyttävään tapaansa hymyillen, katseen pysyessä yhä edelleenkin naisessa. Miehen ystävällinen piirre jäi nopeasti taakse herran väsyessä liikaa, mutta ilkeä hänen ei ole tietenkään tarkoitus olla. "Kuka hullu meitä oikein tänne 'labyrinttiin' lähettää?" ELIA kysyi tällä kertaa neutraalimmalla äänensävyllä, eikä kuulostanut enää niin järin vihaiselta tai mitään. "Olisi varmaan huomattavasti helpompaa löytää töitä jos ensin kertoisit mitä töitä on tarjolla. Näin muuten vaan, jos minä olen tulokas, oletko sinä sitten ollut täällä kovinkin pitkään?" Nuori nainen sanoi itseään vanhemmalle ja jäi odottamaan vastausta tuon eteen kädet puuskassa, sinisten silmien terävä katse järkähtämättömänä miehen silmiin suunnattuna. Elia ei enää ollut niin järin vihainen, mutta saattoihan olla, että tuo toinen saisi tämän uudelleen suuttumaan sillä kyllähän tuo mies käyttäytyi melko töykeästi, ainakin Elian mittapuulla. isaac - seuraili ruskeahiuksisen tulokkaan eleitä ja puheita hetken ajan mitään sanomatta, nojaillen vain kaikessa rauhassa kivimuuriin ja antaen raikkaan tuulen sekoittaa hiuksiaan. Häntä ei tuolla hetkellä niinkään kiinnostanut puhua töistä, taikka muusta samankaltaisesta, sen sijaan herra olisi vain halunnut nauttia ansaitusta vapaa-ajastaan, jota ei edes kovinkaan paljoa ollut. Hiuksiaan siistien laski hän katseensa nyt puolestaan takaisin maahan, syvän haukoituksen livahtaessa tummaverikön huulten välistä, jonka jälkeen katse palautui välittömästi takaisin sinisiin silmiin. "Hieman vajaa kaksi vuotta", Isaac mumisi hiljaisesti, lihaksiaan samanaikaisesti venytellen, jaksamatta ottaa minkäänlaista kantaa tytön kiinnostukseen erilaisista työpaikoista. /tökeröä  |
|
