|
|
Post by sini on Sept 14, 2015 16:34:40 GMT
Ashley odotti, että auto pysähtyi ennen kuin hän nousi autosta. Oven hän sulki sitten, astellen Jacen puolelle, varmistaakseen, että poika varmasti saisi suljettua oven kunnolla. Poika sai sen kuitenkin aivan hyvin suljettua, ei sen kanssa ollut oikeataan koskaan ongelmia, mutta nainen nyt vain halusi varmistaa. Muutaman kerran hän vilkaisee ympäriinsä, toivoen, ettei paikalle sattuisi paparazzeja, sillä nainen ei suoraan sanottuna halunnut joutua kuvattavaki, eikä varsinkaan nyt poikansa kanssa, eikä siksi, koska he eivät Louisin kanssa olleet yhdessä. Nainen päätyi vetämään hupparinsa vetoketjun kiinni, parannellen hupun asentoa.
"Mene vain Jace jo edeltä, tulemme Louisin kanssa perässä", Ashley totesi, pörröttäen poikansa tukkaa. Samalla hän jo katsoi, kun poika lähti juoksemaan kohti pientä jalkapallo kenttää. Nainen päätyi siirtymään sen jälkeen Louisin vierelle.
"Eikai paparazzit löydä meitä?", Frangipane kysyy, sillä ei tosiaankaan halunnut joutua lehtien kansiin.
|
|
|
|
Post by paskarusina on Sept 15, 2015 11:18:35 GMT
"Ei, ei täällä liiku paparazzeja", Louis totesi ja paranteli asentoaan penkillä. Ilma tosiaan oli viileä, ehkä olisi parempi liikkua. Ei Louis kuitenkaan halunnut ängetä pelaamaan Jacen kanssa, vaan menisi vasta sitten jos poika itse pyytäisi. Mistäs sitä tietää jos Jace vaikka pelkää Louisia, tai ei muuten vaan halua pelata tuon kanssa.
"Ei mua seurannu paparazzit sillonkaa, ku ajoin keskustasta tänne päin", Louis kertoi ja veti takkinsa hupun pörröisten hiuksiensa päälle, jotka lensivät naamalle tuulen mukana.
"Onko Jace ikinä ihmetellyt sitä, ettei sillä oo isää?", Louis kysyi vieden katseensa Ashleystä jalkapallon perässä juoksevaan poikaan. Tuo oli niin pieni ja viaton, suloinen ja todella kiltin näköinen poika. Jace näytti juiri sellaiselta, että tulee kaikkien kanssa toimeen ja ottaa kaikki mukaan leikkeihin.
|
|
|
|
Post by sini on Sept 15, 2015 11:42:38 GMT
"Okei, no hyvä. En haluaisi joutua kuvattavaksi", Ashley totesi, vieden kätensä hupparinsa taskuihin. Katseensa hän piti pojassaan, joka selkeästikkin oli innostunut siintä, että pääsi pelaamaan jalkapalloa. Poika tosissaan rakasti kyseistä lajia aivan älyttömästi.
"Muutaman kerran, mutta olen vain sivuuttanut aiheen", nainen kertoi, painaen katseensa sen jälkeen maahan. Samalla nainen suuntasi pienen kentän reunalla olevalle penkille, josta hän voisi katsoa Jacea. Nainen istuuntui reunalle, odottaen myös sitä, että Louis tulisi hänen vierelle, jotta he voisivat keskustella tai saattoi olla, että mies lähtisi mielummin pelaamaan pojan kanssa jalkapalloa. Olihan se varmasti mukavampaa kuin istua ja jutella jostakin päättömästä.
|
|
|
|
Post by paskarusina on Sept 15, 2015 11:59:39 GMT
Louis nyökkäsi Ashleylle. Jos Louis ei välittäisi Ashleystä, rupeaisi hän raivoamaan siitä kuinka tuo on vain sivuuttanut pienen pojan kysymykset isästä. Louis kuitenkin piti Ashleystä ja oli Jacen isä, jonka takia antoi asian vain olla, seuraten naista jalkapallokentän reunalla olevalle penkille. Louis meinasi jo laskea kätensä naisen reidelle, mutta laski sen sitten omalleen muistaen, että Jace oli paikalla.
Huultaan purren Louis piti katseensa maassa, nostaen sen lopulta varovasti Ashleyhyn ja Ashleystä Jaceen.
"Eikai Jace ole yksinäinen? Onko sillä kavereita koulussa?", Louisin huolehtiva ja välittävä isämäinen puoli tuli esiin tuon ruvetessa miettimään asioita tarkemmin. Entä, jos tuon iloisen kuoren alla olikin yksinäinen ja syrjitty poika? Sitä Louis ei haluaisi, ei todellakaan.
"Tai siis, ettei se joudu olemaan yksin?", Louis jatkoi kyselyään.
|
|
|
|
Post by obrien on Sept 15, 2015 18:16:41 GMT
Niall James Horan vilautti jonkinlaisen hymyn kasvoilleen, kun Demetria alkoi pian pyydellä anteeksi. Ei nainen voinut tietää asiasta, joten ei siinä mitään. Kaksikymmentäyksivuotias katsoi ystäväänsä, siirtäen katseensa kuitenkin maahan. Välillä hän oli kyllä kaivannut entistä naisystäväänsä, mutta Niall oli tyytyväinen että entinen naisystävä sekä mies olivat kaverisuhteessa. ''Ei se mitään'', James sanoi ja nosti katseensa maasta, katsoen naista. Niall jäi tuijoittelemaan sinisillä silmillään vastapäässä istuvan naisen silmiä. Tekoblondi naurahti pienesti, kun tämä älysi tuijottelevan vanhan ystävänsä silmiä. Horan kirosi ajatuksissaan, mitäköhän Lovato ajattelisi tuostakin. Niall yriti ajatella jotakin viisasta sanottavaa, mutta olihan se hieman haastavaa. Eihän kaksikymmentäyksivuotias ollut nähnyt naista moniin vuosiin, joten olihan se haastavaa miettiä jotain puhumista. James hymähti pienesti, pörröittäen hiuksiaan. ''Muistatko kun käytiin nuorempana tätä koulua ja joka päivä me mentiin toistemme luokse?'', mies kysyi naurahtaen. Muistoja kyllä riitti niiltä ajoilta, kun Demetria ja Niall olivat pienempiä. Leikkien sääntöjä muutettiin, jalkapallon pelailua ja riehumista. Naurua, itkua ja pieniä riitoja. ''Muistan kun sinä suutuit pienempänä minulle ja sanoit lähteväsi kotiin meiltä, koska sinua ärsytti. Lähdit talosta, mutta lähdit väärän suuntaan, jolloin jouduin saattamaan sinut kotiin'', Horan sanoi ja virnisti pienesti. Muistoja hän ei vaihtaisi mihinkään, sillä olihan muistot kallisarvoisia. -- laatu on mitä on, ei vaa inspaa mitenkää xd  |
|
|
|
Post by pokemon on Sept 15, 2015 18:47:52 GMT
Niall James Horan vilautti jonkinlaisen hymyn kasvoilleen, kun Demetria alkoi pian pyydellä anteeksi. Ei nainen voinut tietää asiasta, joten ei siinä mitään. Kaksikymmentäyksivuotias katsoi ystäväänsä, siirtäen katseensa kuitenkin maahan. Välillä hän oli kyllä kaivannut entistä naisystäväänsä, mutta Niall oli tyytyväinen että entinen naisystävä sekä mies olivat kaverisuhteessa. ''Ei se mitään'', James sanoi ja nosti katseensa maasta, katsoen naista. Niall jäi tuijoittelemaan sinisillä silmillään vastapäässä istuvan naisen silmiä. Tekoblondi naurahti pienesti, kun tämä älysi tuijottelevan vanhan ystävänsä silmiä. Horan kirosi ajatuksissaan, mitäköhän Lovato ajattelisi tuostakin. Niall yriti ajatella jotakin viisasta sanottavaa, mutta olihan se hieman haastavaa. Eihän kaksikymmentäyksivuotias ollut nähnyt naista moniin vuosiin, joten olihan se haastavaa miettiä jotain puhumista. James hymähti pienesti, pörröittäen hiuksiaan. ''Muistatko kun käytiin nuorempana tätä koulua ja joka päivä me mentiin toistemme luokse?'', mies kysyi naurahtaen. Muistoja kyllä riitti niiltä ajoilta, kun Demetria ja Niall olivat pienempiä. Leikkien sääntöjä muutettiin, jalkapallon pelailua ja riehumista. Naurua, itkua ja pieniä riitoja. ''Muistan kun sinä suutuit pienempänä minulle ja sanoit lähteväsi kotiin meiltä, koska sinua ärsytti. Lähdit talosta, mutta lähdit väärän suuntaan, jolloin jouduin saattamaan sinut kotiin'', Horan sanoi ja virnisti pienesti. Muistoja hän ei vaihtaisi mihinkään, sillä olihan muistot kallisarvoisia. -- laatu on mitä on, ei vaa inspaa mitenkää xd Demetria Devonne Lovato puree hieman alahuultaan, mutta saa jonkinlaisen hymyn väännettyä kasvoilleen, kun toinen kertoo hänen kertovan asian olevan ihan kunnossa - vaikka nainen itse hieman epäilee tätä. " No hyvä.. " nainen tyytyy hymähtämään, kun pienen naurahduksen kera hän jää katselemaan toisen silmiin myös, tilanne oli ehkä hieman outo, kun he eivät olleet nähneet moneen vuoteen, mutta Demetria oli onnellisempi kuin hetkeen, kun saisi viettää edes yhtä iltaa tekoblondin kanssa. Vaikeasti nielaisten kuitenkin hän siirtää katseensa maahan, edelleen hymyillen. " Joo, muistan. Olit mun ainoita kavereita silloin, jos paria muuta ei lasketa ", tummaverikkö naurahtaa, hän vietti aikaansa yleensä Niallin kanssa, mutta joskus parin hikkekaverinsa kanssa. " Hei, ei sitä aina voi vihaisena muistaa mihin pitää mennä! " Demetria naurahtaa, kun vie hetkeksi kädet kasvojensa peitoksi, häntä lievästi sanottuna hävetti tilanne vieläkin - se oli jotenkin vain ollut niin noloa kun Niall oli juossut hänen työ ja kertoi hänen menevän väärään suuntaan. Siinä sitten kaksikko käveli hiljaa tummaverikön talolle. " Mutta, mä voittaisin sut vieläkin jalkapallossa.. " Lovato kohottaa kulmiaan hieman haastavasti, nimittäin hän oli yleensä voittanut Horanin - ainakin tullut tasoihin, mutta se taisi olla ihan sen ansiota, että toinen antoi hänelle "hieman" tasoitusta, koska nainen ei hirveästi jalkapalloa osannut. Kaikkia ihania muistoja hän omisti vaaleaverikön kanssa, joka sai tummaverikön huulet taas kaartumaan ylöspäin. |
|
