|
Post by sini on Aug 7, 2015 21:46:56 GMT
nii francenelle saa ehotella kaikennäkösii suhteita
|
|
|
Post by sini on Aug 8, 2015 19:19:37 GMT
hmm yritän keksii jotaa roolattavaa francenelle
|
|
|
Post by pokemon on Aug 8, 2015 22:00:17 GMT
Domitienne Veronica Doreen Bellamy askeltaa ulos suihkusta, laittaen pyyhkeen vartalonsa ympärille. Nopeasti hän lähtee askeltamaan kohti vaatekaappeja, josta hän voisi vetää alusvaatteensa päällensä, koska voisi olla niillä sen aikaa, kunnes saisi vedettyä henkarilla olevan pikkumustan päällensä. Vaaleaverikön pitäisi laittaa vielä vähän hiuksiaan ja naamaansa, ennenkuin voisi mennä hetkeksi tekemään jotain muuta. Hän vetää pitsiset, mustat alusvaatteensa päällensä ja menee samaisen peilin eteen, ottaen pöydältä ripsiväriä, jota laitettiin ripsiinsä ja kulmakynää vahvistamaan hänen vaaleanruskeita kulmiaan. Myös nainen rajasi hieman silmiään, saaden jonkinlaisen kissamaisen lopputuloksen. Vielä Domitienne tekee nopeasti itselleen jonkinlaiset letit, jotka avaisi sitten ennen lähtöään auki, jotta saisi hieman laineita hiuksiinsa. Itselleen hymähtäen lyhyenläntä nainen lähtee askeltamaan kohti sänkyä, jossa Bahati istui. Se sai pienen virneen syntymään naisen punaisille huulille, jolloin lähdetään askeltamaan toista kohti. Vaaleaverikkö istahtaa toisen taakse, vieden kätensä toisen olkapäiden yli, katsellen televisiosta tulevaa ohjelmaa - joka taisi olla hänen tyttöystävänsä jonkinlainen lempisarja. Naisen huulet hamuavat toisen poskea, siirtyen leukaluun kautta toisen kaulalle, yrittäen tahallaan vain kiusoitella toista, jotta saisi vähän itselleen huomiota. " Aina sä jaksat katsoa tätä ", Domitienne virnuilee, kun vieläkin painaa huuliansa toisen kaulalle, kuitenkaan tekemättä minkäänlaista isompaa jälkeä - kun sitten niitä joutuisi kuitenkin peitellä. Hänen toinen käsi hapuilee toisen olkapäällä, silittäen sitä hellästi.
|
|
|
Post by petefromtheshop on Aug 9, 2015 1:01:55 GMT
//aattelin tulla sellasella isolla miesporukalla ja sit teen kunnon poikamiesboxin mut pitää kattoo vielä
|
|
marietia
Tonttukissa
Your heart that must have been in such pain, I will hold it light...
Posts: 8
|
Post by marietia on Aug 9, 2015 15:57:02 GMT
nii francenelle saa ehotella kaikennäkösii suhteita Käviskö että se olis Jamien läheinen ystävä?
|
|
|
Post by sini on Aug 9, 2015 16:00:08 GMT
nii francenelle saa ehotella kaikennäkösii suhteita Käviskö että se olis Jamien läheinen ystävä? joo
|
|
|
Post by Jp on Aug 9, 2015 16:13:29 GMT
Käviskö että se olis Jamien läheinen ystävä? joo Yritän miettii mihin tungen pojat? Roolin käytettyäni koiran.
|
|
|
Post by sini on Aug 9, 2015 18:53:29 GMT
FRANCENE otti viimeiset askeleet, päätyen sitten ovensa eteen. Kädessään olevasta avainnipusta hän etsi kotiavaimensa, päätyen asettamaan sen lukkoon, kääntäen niin, että kuuli pienen naksauksen. Hän päätyi vetämään oven auki, astuen pieneen eteistilaan, oven hän veti perässään kiinni. Nike-merkkiset juoksukenkänsä hän potki jaloistaan, vetäen samalla ponnarin hiuksistaan. Juoksulenkin jälkeen nainen halusi suihkuun, jotta voisi mennä illan cocktailjuhliin suihkunraikkaana. Francene suuntasi makuuhuoneeseensa, jonka oven oli jättänyt auki kissaansa varten, jotta toinen saisi rauhassa liikkua ympäri asuntoa. Ei kissa tuhoja ollut oikein koskaan tehnyt, jonka takia nainen antoi sen liikkua myös hänen makuuhuoneessaan. Päästyään makuuhuoneeseen, nainen avaa heti vaatekaapin oven, etsien itselleen uuden ja puhtaan pyyhkeen itselleen. Käsiinsä hän saa punaisen pyyhkeen, jonka heittää sängylleen. Saman tien hän riisuu kaikki vaatteensa, heitellen ne pyykkikoriinsa, jonka kansi oli mennyt aikoja sitten rikki. Pyyhkeen nainen kietoo alastoman vartalonsa ympärille, lähtien kävelemää kohti kylpyhuonettaan. Matkalla nainen pöyhii hiuksiaan, pitäen hellän hymyn huulillaan. Hän pääsee pian suihkun luokse, laskien pyyhkeensä vessanpöntön kannen päälle. Hieman hän raottaa suihkuverhoa, saadakseen suihkun päälle. Francene ei halunnut mennä vielä suihkun alle, sillä vedellä meni hetken aikaa ennen kuin se lämpenisi. Tummaverikkö laittoikin suihkun päälle, antaen veden hetken aikaa tulla, ennen kuin nainen uskaltautui astumaan suihkuun. Hetken hän seisoi suihkun alla, ottaen sitten shamppoon pieneltä hyllyltä, jonka oli asettanut seinälle roikkumaan. Shamppoota hän otti kämmeneensä, laittaen pullon sitten pois. Nopeasti, mutta huolellisesti nainen pesi hiuksensa, huuhtoen shamppoon sitten pois. Vartalonsa hän pesee huolellisesti suihkugeelillä, huuhtoen vielä itsensä, jonka jälkeen sulki suihkun. Francene astui pois suihkun alta, kietoen pyyhkeen vartalonsa ympärille. Samalla nainen käveli ulos vessastaan, suunnaten olohuoneeseen, jossa voisi hetken aikaa istua, katsoen televisiota. Nainen istui sohvalle, kurotellen kaukosäädintä, jolla aukaisi television. Nainen laittoi suoraan uutiset tulemaan, jotta näkisi mitä maailmalla tapahtui.
|
|
|
Post by Jp on Aug 9, 2015 20:57:12 GMT
joo Yritän miettii mihin tungen pojat? Roolin käytettyäni koiran. //Inspiraatio hukassa on hyvä olla... ehkä pitäisi kokeilla myöhemmin.
|
|
|
Post by Angelus on Aug 10, 2015 16:44:59 GMT
//tänään tulossa roolaus, kunhan saan sen eka järkevästi lopeteltua
|
|
|
Post by pokemon on Aug 10, 2015 17:53:22 GMT
//aattelin tulla sellasella isolla miesporukalla ja sit teen kunnon poikamiesboxin mut pitää kattoo vielä / jos teet semmosen niin voisin tunkea vaik domitiennen velje sinne jos semmosen jaksaisin tehä. tai toisaalta voisin kyl tehä vissii muijanki jos tänne tulee näi palio viel miehii.
|
|
|
Post by Angelus on Aug 10, 2015 18:32:50 GMT
Washington oli herännyt jo ennen viittä, sillä hotellihuoneen sänky oli tuntunut hyvin epämukavalta hänen kotinsa sänkyyn verrattuna. Mies oli tarttunut hotellipalveluihin, sillä hänellä oli toisessa kaupungissa kokous, josta hän ei voinut jäädä pois. Tunkkainen huone oli saanut miehen pyörähtämään muutaman kerran ennen kuin hän oli noussut ylös. Miehen päällä oli vain vaaleat alushousut, sillä muut vaatteet hän oli edellisenä iltana riisunut huoneen ainoan tuolin päälle. Washingtonin vihreät silmät olivat tarkkailleet harmaasävyistä huonetta, jota olivat koristaneet useat riikinkukkoaiheiset taulut ja muoviset jukkapalmut. 33-vuotias mies oli astellut automaattisesti huoneen työpöydän luokse ja poiminut oikeaan käteensä mustavalkoisen vedenkeittimen. Keittimen hän oli käynyt äkkiä täyttämässä vessan hanan alla. Odotellessaan veden kiehumista Washington oli kääntänyt valkoisen keramiikkamukin oikeinpäin ja kaatanut sinne yhden putkilollisen NesCafén pikakahvia, jonka hotellihuoneen siivooja oli jättänyt tarkoituksella yhden toisenkin pikakahvin, kahden teen, kahden sokeriputkilon ja kahden kermajauheputkilon kanssa siististi valkoisen pikku muovitarjottimen päälle. Ruskeat hiukset omaava mies oli kävellyt vaatteidensa luokse ja pujottanut ensimmäiseksi jalkansa mustiin miestensukkiin. Sitten hän oli tarttunut hiekanvärisen puvun housuihin ja sen jälkeen valkoiseen kauluspaitaan, jotka hän oli pukenut ylleen yllättävän nopeasti. Vesi oli kiehunut valmiiksi, jolloin mies oli kaatanut tätä hyvin kuumaa läpinäkyvää nestettä noin yhden desilitran verran pikakahvin päälle. Nopeasti kahvin joukkoon senaattorina työskentelevä Washington oli kaatanut yhden putkilollisen valkoista sokeria. Sen merkkiä mies ei ollut katsonut, sillä hänen mielestään lähes kaikki tavalliset valkoiset sokerit maistuivat samalta. Kahvi oli kerennyt jäähtyä, jolloin mies oli kipannut tuon energiaa sisältävän tumman juoman muutamalla kerralla suuhunsa – nielaisten tietenkin aina kertojen välissä. Hän oli laskenut sitten tyhjän kupin puhtaan samanlaisen kupin vierelle. Hän oli napannut sitten hiekanvärisen puvun takin valkoisen kauluspaitansa ylle ja solminut nopeasti vaaleansinisen solmion kaulalleen. Sen jälkeen Washington oli poistunut hotellihuoneestaan ja suunnannut nopein askelein kohti yhtä hotellin hisseistä – aikeinaan matkustaa sillä aulatasolle ja sitten poimia ulkona taksikyydin kokouspaikkaan. Kun mies oli katsonut ranteessaan ollutta puvunkelloa, oli kello näyttänyt puoli kahdeksaa. Washington oli katsonut uudelleen ranteessaan ollutta kelloa, kun hän oli päässyt perille paikkaan, joka oli hänelle kerrottu kokouspaikaksi. Kuinka luotettava kertoja oli, sitä mies ei vielä siinä vaiheessa osannut sanoa. Kello näytti kymmentä vaille kahdeksan, joten taksimatkassa ei ollut kestänyt kovinkaan kauan. Washingtonin mielestä liikennettä oli ollut yllättävän paljon vähemmän kuin hän oli ajatellut valmistautuessaan tulevaan päivään. Senaattori oli hetken kumartuneena kohti etupenkin ja takapenkin välissä ollutta muoviestettä. ”Tässä näin, kiitos tästä kyydistä ja pitäkää suosiolla loppurahat itsellänne”, Washington oli sanonut ja samalla ojentanut pari seteliä kuskille muovissa olleen raon kohdalta. Sitten hän oli noussut kyydistä ja kiirehtinyt kokoushuoneeseen. Hän oli tavannut matkalla pari kokoukseen myös kiirehtinyttä herrasmiestä ja yhden naisen. Ruskeat hiukset omaava senaattori tunsi miehet vain hyvänpäiväntuttuinaan, kun taas naisen hän tunsi paremmin. Heidän välillään ei ollut rakkautta tai mitään sellaista vaikka nainen oli useampaan otteeseen maininnut ja vihjaillut siitä. Washington ei vain osannut nähdä kyseistä naista koskaan seurustelukumppanikseen, sillä hänellä oli jo pitkään ollut toinen nainen mielessä. Washington tunsi hänet kauniilla Francene-nimellä. 33-vuotias senaattori oli löytänyt itsensä neuvottelupöydän yhdeltä sivulla olleelta työtuolilta. Washingtonin oikealle puolelle oli löytänyt tiensä noin kaksikymmentä vuotta häntä vanhempi mies, jonka etunimeksi senaattori muistelisi jonkin A-alkuisen, kun taas sukunimi oli Smith-jotain. Kun Washington oli saanut puheenvuoron, niin hän tiivisti asiansa sopivan kokoisiksi lauseiksi, jotka kuitenkin kuulostivat hänen omassa mielessään hyviltä ja sopivilta peräkkäin. Hän ei kuitenkaan osannut sanoa kuinka kokouksessa olleet olivat hänen sanansa kuulleet, mutta hän toivoi heidän ymmärtäneen sanojensa tarkoituksen. Senaattorin jälkeen äänessä olivat noin kaksi kolmesta kokoukseen osallistuneesta, joiden takia kokous venyi lähes viiteen tuntiin. Washington oli kokouksen jälkeen poistunut nopeasti paikalta ja noussut taksin kyytiin, jota ajoi luultavasti ulkomailta lähtöisin ollut mies tai niin miehen ihonväri ja taksinajolisenssissä ollut nimi sai senaattorin päättelemään. Kuski ei kuitenkaan ollut sama, joka oli hänet heittänyt aamulla kokoukseen. Kuski oli jäänyt odottamaan Washingtonia, kun tämä kävi hakemassa hotellista tavaransa ja samalla kirjautui ulos. Sitten sen jälkeen he olivat lähteneet liikkeelle. Juuri nyt vihreäsilmäinen senaattori katseli maisemaa, joka oli hyvin tuttu hänelle. Se oli hänen kotitiensä. Hänen kokousreissunsa oli lyhyt, mutta silti ehkä hieman haitallinen, sillä hän oli nuorten kaksospoikien yksinhuoltajaisä. Washington ei olisi mielellään jättänyt poikia kahdestaan, mutta ajatteli heidän pärjäävän päivän tai kaksi. Olihan jääkaappi ruokaa täynnä ja naapureilta tai ainakin miehen veljenpojalta he voisivat aina kysyä apua. Taksi pysähtyi kerrostalon edessä olleelle parkkipaikalle ja muutamaa sekuntia myöhemmin kuski kääntyi senaattorin puoleen kertoen heidän olevan perillä. ”Kiitos kyydistä ja hyvää paluumatkaa”, Washington toivotti samalla antaen kuskille rahaa käteisenä. ”Pitäkää loppurahat”, hän jatkoi paljastaen pienen hymyn kuskille, minkä jälkeen astui taksin takapenkiltä ulos. Hän kävi hakemassa takaluukusta yhden suurikokoisen laukun, johon oli pakannut vaatteensa. Sitten hän käänsi vihreät silmänsä katsomaan kerrostaloa, jonka yhdeksännessä kerroksessa hän asusteli poikiensa kanssa. Astellessaan kohti ulko-ovea hän kuuli taksin lähtevän jatkamaan matkaansa. Attachment Deleted//se, kun huomaa, että on vaihtanut kesken roolauksen silmien väriä
|
|
|
Post by Jp on Aug 10, 2015 19:47:47 GMT
Washington oli herännyt jo ennen viittä, sillä hotellihuoneen sänky oli tuntunut hyvin epämukavalta hänen kotinsa sänkyyn verrattuna. Mies oli tarttunut hotellipalveluihin, sillä hänellä oli toisessa kaupungissa kokous, josta hän ei voinut jäädä pois. Tunkkainen huone oli saanut miehen pyörähtämään muutaman kerran ennen kuin hän oli noussut ylös. Miehen päällä oli vain vaaleat alushousut, sillä muut vaatteet hän oli edellisenä iltana riisunut huoneen ainoan tuolin päälle. Washingtonin vihreät silmät olivat tarkkailleet harmaasävyistä huonetta, jota olivat koristaneet useat riikinkukkoaiheiset taulut ja muoviset jukkapalmut. 33-vuotias mies oli astellut automaattisesti huoneen työpöydän luokse ja poiminut oikeaan käteensä mustavalkoisen vedenkeittimen. Keittimen hän oli käynyt äkkiä täyttämässä vessan hanan alla. Odotellessaan veden kiehumista Washington oli kääntänyt valkoisen keramiikkamukin oikeinpäin ja kaatanut sinne yhden putkilollisen NesCafén pikakahvia, jonka hotellihuoneen siivooja oli jättänyt tarkoituksella yhden toisenkin pikakahvin, kahden teen, kahden sokeriputkilon ja kahden kermajauheputkilon kanssa siististi valkoisen pikku muovitarjottimen päälle. Ruskeat hiukset omaava mies oli kävellyt vaatteidensa luokse ja pujottanut ensimmäiseksi jalkansa mustiin miestensukkiin. Sitten hän oli tarttunut hiekanvärisen puvun housuihin ja sen jälkeen valkoiseen kauluspaitaan, jotka hän oli pukenut ylleen yllättävän nopeasti. Vesi oli kiehunut valmiiksi, jolloin mies oli kaatanut tätä hyvin kuumaa läpinäkyvää nestettä noin yhden desilitran verran pikakahvin päälle. Nopeasti kahvin joukkoon senaattorina työskentelevä Washington oli kaatanut yhden putkilollisen valkoista sokeria. Sen merkkiä mies ei ollut katsonut, sillä hänen mielestään lähes kaikki tavalliset valkoiset sokerit maistuivat samalta. Kahvi oli kerennyt jäähtyä, jolloin mies oli kipannut tuon energiaa sisältävän tumman juoman muutamalla kerralla suuhunsa – nielaisten tietenkin aina kertojen välissä. Hän oli laskenut sitten tyhjän kupin puhtaan samanlaisen kupin vierelle. Hän oli napannut sitten hiekanvärisen puvun takin valkoisen kauluspaitansa ylle ja solminut nopeasti vaaleansinisen solmion kaulalleen. Sen jälkeen Washington oli poistunut hotellihuoneestaan ja suunnannut nopein askelein kohti yhtä hotellin hisseistä – aikeinaan matkustaa sillä aulatasolle ja sitten poimia ulkona taksikyydin kokouspaikkaan. Kun mies oli katsonut ranteessaan ollutta puvunkelloa, oli kello näyttänyt puoli kahdeksaa. Washington oli katsonut uudelleen ranteessaan ollutta kelloa, kun hän oli päässyt perille paikkaan, joka oli hänelle kerrottu kokouspaikaksi. Kuinka luotettava kertoja oli, sitä mies ei vielä siinä vaiheessa osannut sanoa. Kello näytti kymmentä vaille kahdeksan, joten taksimatkassa ei ollut kestänyt kovinkaan kauan. Washingtonin mielestä liikennettä oli ollut yllättävän paljon vähemmän kuin hän oli ajatellut valmistautuessaan tulevaan päivään. Senaattori oli hetken kumartuneena kohti etupenkin ja takapenkin välissä ollutta muoviestettä. ”Tässä näin, kiitos tästä kyydistä ja pitäkää suosiolla loppurahat itsellänne”, Washington oli sanonut ja samalla ojentanut pari seteliä kuskille muovissa olleen raon kohdalta. Sitten hän oli noussut kyydistä ja kiirehtinyt kokoushuoneeseen. Hän oli tavannut matkalla pari kokoukseen myös kiirehtinyttä herrasmiestä ja yhden naisen. Ruskeat hiukset omaava senaattori tunsi miehet vain hyvänpäiväntuttuinaan, kun taas naisen hän tunsi paremmin. Heidän välillään ei ollut rakkautta tai mitään sellaista vaikka nainen oli useampaan otteeseen maininnut ja vihjaillut siitä. Washington ei vain osannut nähdä kyseistä naista koskaan seurustelukumppanikseen, sillä hänellä oli jo pitkään ollut toinen nainen mielessä. Washington tunsi hänet kauniilla Francene-nimellä. 33-vuotias senaattori oli löytänyt itsensä neuvottelupöydän yhdeltä sivulla olleelta työtuolilta. Washingtonin oikealle puolelle oli löytänyt tiensä noin kaksikymmentä vuotta häntä vanhempi mies, jonka etunimeksi senaattori muistelisi jonkin A-alkuisen, kun taas sukunimi oli Smith-jotain. Kun Washington oli saanut puheenvuoron, niin hän tiivisti asiansa sopivan kokoisiksi lauseiksi, jotka kuitenkin kuulostivat hänen omassa mielessään hyviltä ja sopivilta peräkkäin. Hän ei kuitenkaan osannut sanoa kuinka kokouksessa olleet olivat hänen sanansa kuulleet, mutta hän toivoi heidän ymmärtäneen sanojensa tarkoituksen. Senaattorin jälkeen äänessä olivat noin kaksi kolmesta kokoukseen osallistuneesta, joiden takia kokous venyi lähes viiteen tuntiin. Washington oli kokouksen jälkeen poistunut nopeasti paikalta ja noussut taksin kyytiin, jota ajoi luultavasti ulkomailta lähtöisin ollut mies tai niin miehen ihonväri ja taksinajolisenssissä ollut nimi sai senaattorin päättelemään. Kuski ei kuitenkaan ollut sama, joka oli hänet heittänyt aamulla kokoukseen. Kuski oli jäänyt odottamaan Washingtonia, kun tämä kävi hakemassa hotellista tavaransa ja samalla kirjautui ulos. Sitten sen jälkeen he olivat lähteneet liikkeelle. Juuri nyt vihreäsilmäinen senaattori katseli maisemaa, joka oli hyvin tuttu hänelle. Se oli hänen kotitiensä. Hänen kokousreissunsa oli lyhyt, mutta silti ehkä hieman haitallinen, sillä hän oli nuorten kaksospoikien yksinhuoltajaisä. Washington ei olisi mielellään jättänyt poikia kahdestaan, mutta ajatteli heidän pärjäävän päivän tai kaksi. Olihan jääkaappi ruokaa täynnä ja naapureilta tai ainakin miehen veljenpojalta he voisivat aina kysyä apua. Taksi pysähtyi kerrostalon edessä olleelle parkkipaikalle ja muutamaa sekuntia myöhemmin kuski kääntyi senaattorin puoleen kertoen heidän olevan perillä. ”Kiitos kyydistä ja hyvää paluumatkaa”, Washington toivotti samalla antaen kuskille rahaa käteisenä. ”Pitäkää loppurahat”, hän jatkoi paljastaen pienen hymyn kuskille, minkä jälkeen astui taksin takapenkiltä ulos. Hän kävi hakemassa takaluukusta yhden suurikokoisen laukun, johon oli pakannut vaatteensa. Sitten hän käänsi vihreät silmänsä katsomaan kerrostaloa, jonka yhdeksännessä kerroksessa hän asusteli poikiensa kanssa. Astellessaan kohti ulko-ovea hän kuuli taksin lähtevän jatkamaan matkaansa. View Attachment//se, kun huomaa, että on vaihtanut kesken roolauksen silmien väriä Roolin huomenna, kun sain ideaa ja säkin roolit...
|
|
|
Post by Angelus on Aug 10, 2015 19:51:05 GMT
Washington oli herännyt jo ennen viittä, sillä hotellihuoneen sänky oli tuntunut hyvin epämukavalta hänen kotinsa sänkyyn verrattuna. Mies oli tarttunut hotellipalveluihin, sillä hänellä oli toisessa kaupungissa kokous, josta hän ei voinut jäädä pois. Tunkkainen huone oli saanut miehen pyörähtämään muutaman kerran ennen kuin hän oli noussut ylös. Miehen päällä oli vain vaaleat alushousut, sillä muut vaatteet hän oli edellisenä iltana riisunut huoneen ainoan tuolin päälle. Washingtonin vihreät silmät olivat tarkkailleet harmaasävyistä huonetta, jota olivat koristaneet useat riikinkukkoaiheiset taulut ja muoviset jukkapalmut. 33-vuotias mies oli astellut automaattisesti huoneen työpöydän luokse ja poiminut oikeaan käteensä mustavalkoisen vedenkeittimen. Keittimen hän oli käynyt äkkiä täyttämässä vessan hanan alla. Odotellessaan veden kiehumista Washington oli kääntänyt valkoisen keramiikkamukin oikeinpäin ja kaatanut sinne yhden putkilollisen NesCafén pikakahvia, jonka hotellihuoneen siivooja oli jättänyt tarkoituksella yhden toisenkin pikakahvin, kahden teen, kahden sokeriputkilon ja kahden kermajauheputkilon kanssa siististi valkoisen pikku muovitarjottimen päälle. Ruskeat hiukset omaava mies oli kävellyt vaatteidensa luokse ja pujottanut ensimmäiseksi jalkansa mustiin miestensukkiin. Sitten hän oli tarttunut hiekanvärisen puvun housuihin ja sen jälkeen valkoiseen kauluspaitaan, jotka hän oli pukenut ylleen yllättävän nopeasti. Vesi oli kiehunut valmiiksi, jolloin mies oli kaatanut tätä hyvin kuumaa läpinäkyvää nestettä noin yhden desilitran verran pikakahvin päälle. Nopeasti kahvin joukkoon senaattorina työskentelevä Washington oli kaatanut yhden putkilollisen valkoista sokeria. Sen merkkiä mies ei ollut katsonut, sillä hänen mielestään lähes kaikki tavalliset valkoiset sokerit maistuivat samalta. Kahvi oli kerennyt jäähtyä, jolloin mies oli kipannut tuon energiaa sisältävän tumman juoman muutamalla kerralla suuhunsa – nielaisten tietenkin aina kertojen välissä. Hän oli laskenut sitten tyhjän kupin puhtaan samanlaisen kupin vierelle. Hän oli napannut sitten hiekanvärisen puvun takin valkoisen kauluspaitansa ylle ja solminut nopeasti vaaleansinisen solmion kaulalleen. Sen jälkeen Washington oli poistunut hotellihuoneestaan ja suunnannut nopein askelein kohti yhtä hotellin hisseistä – aikeinaan matkustaa sillä aulatasolle ja sitten poimia ulkona taksikyydin kokouspaikkaan. Kun mies oli katsonut ranteessaan ollutta puvunkelloa, oli kello näyttänyt puoli kahdeksaa. Washington oli katsonut uudelleen ranteessaan ollutta kelloa, kun hän oli päässyt perille paikkaan, joka oli hänelle kerrottu kokouspaikaksi. Kuinka luotettava kertoja oli, sitä mies ei vielä siinä vaiheessa osannut sanoa. Kello näytti kymmentä vaille kahdeksan, joten taksimatkassa ei ollut kestänyt kovinkaan kauan. Washingtonin mielestä liikennettä oli ollut yllättävän paljon vähemmän kuin hän oli ajatellut valmistautuessaan tulevaan päivään. Senaattori oli hetken kumartuneena kohti etupenkin ja takapenkin välissä ollutta muoviestettä. ”Tässä näin, kiitos tästä kyydistä ja pitäkää suosiolla loppurahat itsellänne”, Washington oli sanonut ja samalla ojentanut pari seteliä kuskille muovissa olleen raon kohdalta. Sitten hän oli noussut kyydistä ja kiirehtinyt kokoushuoneeseen. Hän oli tavannut matkalla pari kokoukseen myös kiirehtinyttä herrasmiestä ja yhden naisen. Ruskeat hiukset omaava senaattori tunsi miehet vain hyvänpäiväntuttuinaan, kun taas naisen hän tunsi paremmin. Heidän välillään ei ollut rakkautta tai mitään sellaista vaikka nainen oli useampaan otteeseen maininnut ja vihjaillut siitä. Washington ei vain osannut nähdä kyseistä naista koskaan seurustelukumppanikseen, sillä hänellä oli jo pitkään ollut toinen nainen mielessä. Washington tunsi hänet kauniilla Francene-nimellä. 33-vuotias senaattori oli löytänyt itsensä neuvottelupöydän yhdeltä sivulla olleelta työtuolilta. Washingtonin oikealle puolelle oli löytänyt tiensä noin kaksikymmentä vuotta häntä vanhempi mies, jonka etunimeksi senaattori muistelisi jonkin A-alkuisen, kun taas sukunimi oli Smith-jotain. Kun Washington oli saanut puheenvuoron, niin hän tiivisti asiansa sopivan kokoisiksi lauseiksi, jotka kuitenkin kuulostivat hänen omassa mielessään hyviltä ja sopivilta peräkkäin. Hän ei kuitenkaan osannut sanoa kuinka kokouksessa olleet olivat hänen sanansa kuulleet, mutta hän toivoi heidän ymmärtäneen sanojensa tarkoituksen. Senaattorin jälkeen äänessä olivat noin kaksi kolmesta kokoukseen osallistuneesta, joiden takia kokous venyi lähes viiteen tuntiin. Washington oli kokouksen jälkeen poistunut nopeasti paikalta ja noussut taksin kyytiin, jota ajoi luultavasti ulkomailta lähtöisin ollut mies tai niin miehen ihonväri ja taksinajolisenssissä ollut nimi sai senaattorin päättelemään. Kuski ei kuitenkaan ollut sama, joka oli hänet heittänyt aamulla kokoukseen. Kuski oli jäänyt odottamaan Washingtonia, kun tämä kävi hakemassa hotellista tavaransa ja samalla kirjautui ulos. Sitten sen jälkeen he olivat lähteneet liikkeelle. Juuri nyt vihreäsilmäinen senaattori katseli maisemaa, joka oli hyvin tuttu hänelle. Se oli hänen kotitiensä. Hänen kokousreissunsa oli lyhyt, mutta silti ehkä hieman haitallinen, sillä hän oli nuorten kaksospoikien yksinhuoltajaisä. Washington ei olisi mielellään jättänyt poikia kahdestaan, mutta ajatteli heidän pärjäävän päivän tai kaksi. Olihan jääkaappi ruokaa täynnä ja naapureilta tai ainakin miehen veljenpojalta he voisivat aina kysyä apua. Taksi pysähtyi kerrostalon edessä olleelle parkkipaikalle ja muutamaa sekuntia myöhemmin kuski kääntyi senaattorin puoleen kertoen heidän olevan perillä. ”Kiitos kyydistä ja hyvää paluumatkaa”, Washington toivotti samalla antaen kuskille rahaa käteisenä. ”Pitäkää loppurahat”, hän jatkoi paljastaen pienen hymyn kuskille, minkä jälkeen astui taksin takapenkiltä ulos. Hän kävi hakemassa takaluukusta yhden suurikokoisen laukun, johon oli pakannut vaatteensa. Sitten hän käänsi vihreät silmänsä katsomaan kerrostaloa, jonka yhdeksännessä kerroksessa hän asusteli poikiensa kanssa. Astellessaan kohti ulko-ovea hän kuuli taksin lähtevän jatkamaan matkaansa. //se, kun huomaa, että on vaihtanut kesken roolauksen silmien väriä Roolin huomenna, kun sain ideaa ja säkin roolit... //Joo... mulla oli aikaa roolia automatkalla
|
|
|
Post by petefromtheshop on Aug 10, 2015 20:13:01 GMT
//aattelin tulla sellasella isolla miesporukalla ja sit teen kunnon poikamiesboxin mut pitää kattoo vielä / jos teet semmosen niin voisin tunkea vaik domitiennen velje sinne jos semmosen jaksaisin tehä. tai toisaalta voisin kyl tehä vissii muijanki jos tänne tulee näi palio viel miehii. juu, kyllä se mulle käy jos nyt vaan saan tehtyä nää lomakkeet jossain vaiheessa, oon kauheen saamaton
|
|